King Diamond / Mercyful Fate

[Hammer9]

King muistaa kyllä aina haastatteluissaan korostaa King Diamondin olevan nimenomaan bändi, eikä missään tapauksessa hänen soolobändinsä, vaikka bändi kantaakin hänen nimeään.

Tästä Mikkey Deellä oli aikoinaan aika erilainen näkemys.

Tästä tapauksesta on nyt yli 20 vuotta. Viittasin tietenkin nykyiseen kokoonpanoon (Abigail II -levystä lähtien) ja Kingin viimeisen reilun 10 vuoden aikana antamiin haastatteluihin.

Kyseessä ei tosiaankaan ollut kovinkaan syvällinen haastattelu, pelkkä pintaraapaisu Kingistä - -
Kyseessä ei mielestäni ollut mikään erityisen perinpohjainen tai edes erityisesti uutta tietoa tuova haastattelu, kouluarvosana tekstille 7+. Mutta en myöskään löytänyt tekstistä (tai edes sieltä rivien välistä) kaikkea tuota Kingin parjausta, mitä ylempänä oli listattu. Jotenkin tuntuu että kevyehkö ja mahdollisesti erinäisiä asiavirheitä sisältävä haastattelu on (mahdollisesti tahtomattaan) nähty myös omaa idolia halveeraavana vaikka kirjoittaja ei tähän tähdännytkään.

Itse ainakin sain sellaisen käsityksen, että tässä oli kovasti yritetty tehdä perinpohjainen, jopa nippelitietoa sisältävä historia-artikkeli (mikä on vähän outoa, sillä luulisi, että artikkelin pitäisi promotoida Tuska-esiintymistä), mutta erinäisistä syistä se ei ole onnistunut. Tiedä häntä.

Aikaisempi Infernon King Diamond -artikkeli vuonna 2007 oli niin hyvä, että odotin sen seuraajankin olevan vähintään kiitettävää tasoa. Varsinkin, kun King Diamond oli ehtinyt välissä käydä kuoleman porteilla. Hänen uskomattoman onnistunut comebackinsa Sweden Rockista lähtien olisi ansainnut toisenlaisen kirjoituksen.

Artikkeli sisälsi niin paljon kaksoismerkityksiä, että voi toki olla, että toimittaja ei ainakaan kaikkia niitä tarkoittanut halveeraamiseksi, mutta silti toimittaja on aina vastuussa tekstistään. Esimerkiksi Kingin kuvan vierelle isolla kirjoitetun lainauksen ymmärtää helposti niin, että King pitää omia lyriikoitaan huonoina ja/tai ei allekirjoita niiden sanomaa. Jutusta palkkion saavan toimittajan velvollisuus on kirjoittaa niin, ettei tällaisia ikäviä kaksoismerkityksiä pääse syntymään. Erityisesti nykyajan lukijoille, jotka ovat tottuneet Twitter-tyylisiin 140 merkin nopeisiin viesteihin, pitäisi kirjoittaa siten, että asia tulee ymmärretyksi nopeallakin lukemisella. (Tuon kyseisen lainauksen takiahan joku bändistä tietämätön on voinut jopa jättää koko jutun lukematta.)

Eikös Kingistä muuten oo jo vuosien, vuosien ajan about kaikki kuvat lava- ja promo-otosten ulkopuolelta ollu sellasia missä mies edustaa verkkareissa, hapsunahkatakissa, lippiksessä ja aurinkolaseissa? Ja toimii! Kingillä, en itse viitsisi kokeilla mutta minä en olekaan niin cool.

Erittäin hyvä pointti. Juuri tästä syystä onkin outoa, että Kingin pukeutumisen viitataan sopivan hänen ikäiselleen - vaikka hän on pukeutunut vastaavasti jo nuorempana. King Diamondiin perehtynyt henkilö tietää, minkälaisissa ”siviilivaatteissa” hän on aikoinaankin jo esiintynyt julkisuudessa, joten tuollaisen faktan esittäminen tuossa yhteydessä tuntuu irrelevantilta. Jutussa korostetaan jatkuvasti Kingin ikää ja sairautta, ja tuo Kingin jo pitkään käyttämän pukeutumistyylin ”vanhan miehen tyyliksi” kuittaava toteamus kummastuttaa tässä valossa entistä enemmän - mikä on tämän kaiken vanhuuden ja raihnaisuuden korostamisen syy? Eikö pikemminkin pitäisi korostaa sitä, kuinka upeasti King on paluukeikoillaan esiintynyt ja kuinka hänen äänensäkin on paremmassa kunnossa kuin aikoihin? Eikö tämä tieto olisi hyödyllisempää Tuska-promotointia verkkareiden ja lippalakin mainitsemisen sijaan? Jutun perusteella King Diamondista Infernon kautta ensimmäistä kertaa kuuleva junnu saattaa jättää Tuskan perjantain pääesiintyjän katsomisen väliin, sillä hänelle jää sellainen mielikuva, ettei mitään vanhaa ja sairasta kääkkää kannata mennä katsomaan.

Haastateltavan maailmankuvaan en pyrkinyt ottamaan kantaa millään tavalla. Muutamassa lauseessa sivuttiin LaVeyta, joka mielestäni täytti jo henkilönä kaikki poptaideteoksen tuntomerkit.

Ok. Näin esitettynä asia on vielä ymmärrettävä. Artikkelissa ei kuitenkaan viitattu edes pelkkään LaVeyn persoonaan, vaan koko maailmankuvaan (jota siis myös King Diamond edustaa). Suora lainaus kyseisestä haastattelun kohdasta kuuluu näin: ”LaVeyn irrationaalis-esteettisen, enemmän poptaideteosta kuin ajatussuuntausta edustavan maailmankuvan…” Ihanko todella tämä komparaatio on kaikkien muiden paitsi minun mielestäni neutraali faktatieto? Tämäkö ei siis sisällä minkäänlaista kannanottoa tai mielipidekysymystä? Jos tämä ei ole mielipide, olisi kyllä kiva tietää, mistä tutkimuksesta tämä fakta on otettu. Toki fakta-artikkelit voivat joskus sisältää toimittajan kannanottoja, mutta mielestäni ne pitäisi hyvien journalististen käytänteiden mukaan esittääkin sellaisina ”minun mielestäni” -tyyliin.

Haastateltavan lainauksien suora litterointi ja julkaiseminen sellaisenaan ei tuota printtilehteen soveltuvaa journalismia.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Kuitenkin arvelen, että lukijoita olisi suhteessa enemmän kiinnostaneet King Diamondin kertomat asiat kuin toimittajan kertomat irralliset ja suurimmaksi osaksi aika epäolennaistakin tietoa sisältävät sieltä täältä leikkaa liimaa -periaatteella kootut faktat. Palaan asiaan vielä tuonnempana tässä postauksessa.

Mutta olen tosiaan litterointiasiasta samaa mieltä, ja siksi en pitänytkään toisaalla samassa lehdessä olleesta, Marco Järvenpään lähes kirjaimellisesti - siis puhekielen piirteitä myöten - litteroidusta haastattelusta...

Ja King Diamond tosiaankin vastaa jokaiseen kysymykseen laveasti. Jutulle jyvitetty merkkimäärä täyttyisi silloin jo kahdella kysymyksellä.

Ajattelinkin, että kysymys merkkimäärästä tulisi tässä yhteydessä esille. Itse olen toimitusjuttuja tehdessäni jatkuvasti törmännyt merkkimääräasiaan, ja olen oppinut, että tietyn pituista juttua kirjoittaessa tulee kertoa olennainen ja jättää pois epäolennainen. Ennen Infernon King Diamond -artikkelin lukemista selailin lehteä ja innostuin: kerrankin King Diamond -artikkelille on suotu erittäin ruhtinaallinen merkkimäärä! Innostus tosin lopahti artikkelia lukiessa, sillä jouduin pitkään ihmettelemään monen siinä monisanaisesti esitetyn asian funktiota. Kuten jo aiemmin kerroinkin, monelle mainitulle asialle en löytänyt muuta tarkoitusta kuin sen, että niiden tarkoituksena on ironisoida King Diamondiin liittyviä asioita. Tässä muutamia esimerkkejä:

”Kaikista Yhdysvaltain osavaltioista Petersen on valinnut asuinpaikakseen juuri Teksasin. Se on mystikolle luonnollinen valinta. Teksasissa hengellisyys on arvossaan. Osavaltion opetussuunnitelman mukaisesti teksasilaisissa kouluissa opetetaan luonnontieteellisen maailmanselityksen ohella kreationismia.”
303 merkkiä välilyönteineen. Mikä muu tarkoitus tällä on, jos tämä ei olekaan ironiaa? Vitsiksi tai artikkelin pohjustukseksi/nippelitiedoksi tämä on liian pitkä, tämän asian uutisarvo King Diamondin ja Tuskan keikan kannalta on nolla. Mystikko ja kreationismi viittaavat ennemmin teistiseen satanismiin kuin laveylaiseen, jota King edustaa.

”Tanskalaiset koulupojat olivat varmoja, ettei kukaan ulkomailla osaisi ääntää klusiileja, spirantteja ja muita piparkakkumökkimaan kielihimmeleitä. Niinpä Petersenistä tuli King Diamond. Eikä hän vieläkään tiedä miksi. Kieltämättä King Diamond on esoteerisempi ja mystisempi kuin yhtyeen rumpalin nimivalinta. Hänestä tuli Jesse James.”
335 merkkiä välilyönteineen. Hieman enemmän uutisarvoa kuin äskeisellä lainauksella: toki bändistä tietämättömän on hyvä tietää, miten King Diamond -nimi syntyi. Ironinen tyylikin menisi vitsinä, jos tämä olisi ainoa tällainen vitsi, joka artikkelista löytyy. Kuitenkin kummallisen paljon merkkejä on kulunut pelkästään näiden mukamas-älykkömäisten vitsien pyörittelyyn. Mukamas-älykkömäisten siksi, että kovasti on tässä ja monessa muussakin kohdassa käytetty kivoja sivistyssanoja. Yllä mainittu sivistyssanakikkailu on tosin vähän surkuhupaisa, sillä aika harvassa ovat ne kielet, joissa ei ole klusiileja ja spirantteja. (Ne eivät vain ole välttämättä samanlaisia kuin tanskassa.) Piparkakkumökkimaan? Melkoinen idiomihirviö, mutta mielestäni ei täysin neutraali sellainen. Varsinkaan, kun sitä seuraa vielä lisää ironnissävytteisiä kommentteja. Muun muassa tuon ilmauksen takia lukija saa sellaisen kuvan, että bändin jätkät ovat vähän tyhmiä, kun menevät valitsemaan itselleen taiteilijanimiä. Onko King Diamond -taitelijanimen kutsuminen esoteerisemmaksi ja mystisemmäksi kuin Jesse James muka täysin neutraalia? Ei siis minkäänlaista ironiaa tai vittuilevaa sivumerkitystä?

”Motiivit olivat myös taloudellisia. Mercyful Faten sopimus Roadrunnerin kanssa oli yksinkertaisesti huono. Kiertueista ja näkyvyydestä huolimatta yhtyeen jäsenistö oli tottunut elämään köyhyysrajan alapuolella.”
210 merkkiä välilyönteineen. Tämä menisi ehkä tällaisenaan, mikäli artikkelin muihin osiin ei olisi sinne tänne ripoteltu lisää talouteen liittyviä asioita. Yllä oleva asia on epäolennainen - ainakaan minä en tullut tuosta tiedosta hullua hurskaammaksi. Lisäksi ”köyhyysrajan alapuolella” on melkoisen asenteellinen, vahva ja virheellinenkin ilmaus, erityisesti yhdistettynä artikkelin muutamaan muuhun kohtaan, joissa korostetaan bänditoiminnan kaupallisia motiiveja. Oli miten oli, joka tapauksessa raha-asioille oli annettu aivan turhaa palstatilaa, jonka tilalla olisin paljon mieluummin lukenut Kingin omia kokemuksia ja kommentteja.

”Olutlasit leijuivat. Kerrangin toimittaja pelästyi aavetta. Timi Hansen tunsi jonkun koskettelevan itseään. Lapsellisia kummitustarinoita, eli käyttökelpoista raaka-ainetta rocklevylle.”
Tästä kohdasta pitäisi jo tyhmemmänkin huomata toimittajan mielipiteen, joten tuskin täytyy lähteä vääntämään rautalangasta. Tämä toteamus tekee aivan kiistattomasti King Diamondista tyhmän. Hänen vaivalla kirjoittamansa kauhutarinat leimataan lapsellisiksi ja kaupallisiksi rock-tuotteiksi. Lisäksi myöhemmin haastattelussa King kertoo, että selittämättömiä asioita tapahtuu edelleen, joten hän on siis ilmeisesti lapsellinen, kun uskoo moisiin asioihin. Tästä päästäänkin sitten jo aiemmin tässä postauksessa mainitsemaani lainaukseen, joka oli laitettu isolla Kingin kuvan viereen. Mikäli kyseisen lainauksen kömpelöä käännöstä ei tarkoitettu vittuiluksi, niin se saa Kingin näyttämään idiootilta kuitenkin myös toisella tavalla: hän on lapsellinen, koska hän pitää kirjoittamiaan lapsellisia kummitustarinoita jopa kauheina. Tai noh, ehkä King Lovecraft-fanina voisi vaikka pitää tätä kunnianosoituksena, sillä Lovecraftinkin tarinat leimattiin aikoinaan typeräksi kioskikirjallisuudeksi, vaikka ne ovat nykyään kauhukirjallisuuden arvostetuimpia klassikoita.

Entäpä sitten se, että ”Michael Denner kauhistui uusia, Mötley Crüen innostamia lava-asusteita”? Ihan mielenkiinnosta haluaisin kyllä tietää, mihin tässä viitataan. King Diamondin alkuaikoina bändin jäsenillä oli toki kasarityylisiä rokkikukkovaatteita, mutta sanoiko King todella haastattelussa, että Mötley Crüe on inspiroinut heitä? En ole moisesta ainakaan ikinä kuullut. Ja jos taasen kyseessä oli vitsi, jälleen kerran: vähän liian monta vittuilusävytteistä vitsiä mahdutettuna yhteen artikkeliin.

”Ja vaikka King on tehnyt Conspiracyn jälkeen kahdeksan albumillista musiikkia, King Diamondiin tutustuminen kannattaa aloittaa Abigail-Them-Conspiracy-kolmikosta. Niillä soitti oikea yhtye, joka hio[i?] ilmaisunsa huippuunsa.”
Ja jälleen tuo viimeinen virke, onko neutraali? Eikö sisällä minkäänlaista toimittajan mielipidettä? Lisäksi Mercyful Faten ja King Diamondin 70- ja 80-lukujen historiasta on kerrottu jutussa laveasti palstatilaa säästelemättä, mutta uudemmille aikakausille ja levyille on viitattu kintaalla, kuten yllä olevasta lainauksestakin voidaan huomata. Tämä on aika kummallista, sillä Euroopan-kiertueen settilista sisältää laajan arsenaalin eri biisejä kaikilta King Diamondin aikakausilta. Nyt, kun joku bändistä tietämätön Tuskan-kävijä lukee tekstin ja katsoo, että settilistassa on aika paljon uusia biisejä, hän ei välttämättä jaksa edes katsoa bändin esiintymistä, kun jutussa on faktana mainittu, että vain tietyt alkuaikojen levyt ovat tärkeitä. Jälleen King Diamondin oma mielipide asiasta puuttuu: palstatila on riittänyt Mercyful Faten mahdollisista live-esiintymisistä (joita ei välttämättä koskaan edes tule) kertomiseen, mutta ei siihen, miksi bändi on valinnut Euroopan-kiertueelle kappaleita monilta eri aikakausilta ja mitä mieltä King itse on uudemmasta tuotannostaan. Taustalla vaikuttaa vallitsevan jälleen toimittajan julkilausumaton mielipide. Olennaista ei välttämättä ole se, mitä kirjoitetaan, vaan se, mitä jätetään kirjoittamatta. Vai johtuneeko tämä sitten kenties siitä, että Kerrangin toimittajat eivät ole lapsellisen kummituksen kohtaamisen jälkeen enää uskaltautuneet tekemään tuoreempia King Diamond -juttuja, joita olisi voinut käyttää lähteenä...

Kuitenkin täytyy vielä ihmetellä, että tässä kyseisessä Infernon numerossa oli useita Tuska-festarien esiintyjiin liittyviä juttuja, Inferno on Tuskan sponsori ja tämä uusin numero postitettiin ilmaiseksi Tuska-lippunsa ajoissa ostaneille. Miksi King Diamond -jutun ainoa Tuska-maininta on jutun yläkulmassa? Liittyikö juttuun joku määräys siitä, että nyt pitää kirjoittaa juuri King Diamondin historiaan liittyvä artikkeli? Kummallinen ratkaisu, sillä keikkapromootiona toisenlainen, tarkemmin bändin nykyhetkiin kytkeytyvä juttu olisi toiminut huomattavasti paremmin. Ainakin esim. Nightwish-jutussa käytiin kyllä läpi lyhyesti joitakin bändin aiempia vaiheita, mutta suurimmaksi osaksi siinä keskityttiin Floor Jansen -aikakauteen, eli juuri siihen kaikkein uusimpaan ja läheisesti Tuskaan liittyvään.

Kingin terveydestä/sairaudesta kertomiseen on jutussa käytetty valtavasti merkkejä. On selitetty erilaisia diagnooseja ja niihin johtaneita syitä. Toistoltakaan ei ole vältytty. Jos joku ei ole etukäteen kuullut Kingin sairaudesta, hänelle riittäisi varmasti lyhyempikin maininta siitä, mikä Kingiä on vaivannut. Yksityiskohtainen lääkärikieli tuskin kiinnostaa ketään. Sairaudesta ja vanhuudesta kerrotaan artikkelin monessakin eri kohdassa, mutta toipuminen ja Kingin tämänhetkinen terveydentila on kuitattu niukimmalla mahdollisella tavalla. King Diamondista tarkemmin tietämättömille jää arvoitukseksi, jaksaako mies ylipäätään nousta edes lavalle Tuskassa. Vahingossakaan merkkimäärään ei ole saatu sisällytettyä - kuten aiemmin tässä postauksessa mainitsin - yhtään mainintaa siitä, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen Kingin ääni soi parempana kuin moneen vuoteen ja hän jaksaa esittää kaikki mahdolliset roolit lavalla erittäin energisesti. Hengitystekniikka-asiaa korostetaan jopa tautologiaan asti merkkejä tuhlaten, mutta uuden hengitystekniikan positiivisista vaikutuksista Kingin ääneen ei mainita sanallakaan. Sweden Rock ja Hellfest kuitataan yhdellä ainoalla maininnalla kalliista lavastearsenaalista. Väkisinkin tulee taas mieleen, että näillä asiavalinnoillaan toimittaja on halunnut välittää Kingistä tietynlaisen kuvan.

Toki on selvää, että mikä tahansa aikakauslehden artikkeli olisi todella kuiva, jos se olisi kirjoitettu pelkästään uutismaisella asiatyylillä. On hyvä, jos toimittajille syntyy oma persoonallinen kirjoitustyyli, joka jää lukijan mieleen. Pienet hauskat vitsit siellä täällä elävöittävät toki tekstiä. Silti täytyy olla hienovarainen siitä, kenen kustannuksella ja missä kohdassa laskee leikkiä. King Diamondilla on erittäin hyvä huumorintaju, mutta tiettyjen asioiden kanssa hän on vakavissaan. Näitä ovat muun muassa hänen elämänkatsomuksensa laveylainen satanismi, sprirituaaliset kokemukset ja kauhutarinat. Itse en uskaltaisi toimittajana ottaa sellaista riskiä, että menisin ironisoimaan tai tulkitsemaan haastateltavan tekemisiä tai sanomisia näistä asioista tavallisessa neutraalissa asiatekstissä.

Sinne nettiin vain sitten Kingin loput vastaukset, niin päästään lukemaan mitä herra on sanonut.

Hyvä idea, olisi hienoa, jos Kingin kommentit olisi mahdollista lukea kokonaisuudessaan. Niin ikään hyvä idea oli myös:

Ehkä kannattaisi sitten ottaa kuvainnollisesti kynä kiltisti käteen ja kirjoittaa sellainen artikkeli, jonka King ansaitsee. Veikkaisin, että tarpeeksi hyvin kirjoitetun jutun voisi saada monessakin mediassa julkaistua. Ja jollei saa, niin Internetissä on aina tilaa.

Valitettavasti vielä toistaiseksi Keskisuomalaisesta ei ole auennut palstatilaa King Diamondille, mutta voisin toki tehdä King Diamond -artikkelin hänen kanssaan käymäni Skype-haastattelun pohjalta. Juuri nyt olen sen verran kiireinen muiden töideni kanssa, etten vähään aikaan ehdi, mutta jonkin ajan kuluttua voisin hyvinkin sellaisen saada aikaiseksi.

Up From The Grave? Eihän sekään ole edes oikea biisi, välisoitto pikemminkin...

Onhan tuo Up from the Grave ihan oikea biisi. Olisi kiva kuulla perustelut, että miten niin ei muka ole? Teatraalinen outolintu musiikillisesti, mutta biisi siinä missä joku toinenkin. Sitä paitsi Sweden Rockin keikalla Up from the Grave oli eturivistä todistettuna koko keikan kohokohta, koska Kingin hyytävä eläytyvä kauhuteatteri pääsi juuri kyseisessä kappaleessa parhaiten oikeuksiinsa. Itse olen onnellinen, että biisi on edelleen osa bändin settiä.

[Jussi]

Up From The Grave? Eihän sekään ole edes oikea biisi, välisoitto pikemminkin...

Onhan tuo Up from the Grave ihan oikea biisi. Olisi kiva kuulla perustelut, että miten niin ei muka ole? Teatraalinen outolintu musiikillisesti, mutta biisi siinä missä joku toinenkin. Sitä paitsi Sweden Rockin keikalla Up from the Grave oli eturivistä todistettuna koko keikan kohokohta, koska Kingin hyytävä eläytyvä kauhuteatteri pääsi juuri kyseisessä kappaleessa parhaiten oikeuksiinsa. Itse olen onnellinen, että biisi on edelleen osa bändin settiä.

Taisit sen itse juuri sanoakin, teatraalinen outolintu. Up, up, up from the grave... plus lisäksi minusta rakenne yhdistettynä kestoon saa tällaisen välisoitto-vaikutelman. 3 min 18 s.* -kas kun eivät Whispersiä samalta Graveyardilta soita; Conspiracyn vastaavan melkein ymmärrän taukona tms. Mutta yleensä tuollaiset saisivat jäädä siihen, kun soitetaan jotain kyseisen kokonaisuuden hahmottavaa, joko kokonaan tai edes minisetteinä kuten ne Abigail-osuudet viimeksi, 2006.

* tosin, pidän kyllä The Offspringin All I Wantia (1:50) tai jopa Gamma Rayn Fairytalea (0:48) ihan oikeina biiseinä, kunnollisen alun ja lopun vuoksi = selkeä rakenne. Mutta tiedän kyllä että kaikki eivät, ainakaan jälkimmäistä. Ah, kun Kingikin soittaisi vaikkapa mahtavaa a Secretiä, jolla on melodiaa teatterin sijaan.

[J.P. Drinkmore]

Kyllä minusta toimittajan äänen yleensä ainakin erottaa tekstistä ilman, että jatkuvasti hoetaan ''minun mielestäni'', joka vain tuntuu korostuneen anteeksipyytelevältä. Neutraalia tekstiä, jos haluan lukea niin luen, vaikka artikkelin täpläravun uhasta jokiravulle.

[Maxim]

Up From The Grave? Eihän sekään ole edes oikea biisi, välisoitto pikemminkin...

Onhan tuo Up from the Grave ihan oikea biisi. Olisi kiva kuulla perustelut, että miten niin ei muka ole? Teatraalinen outolintu musiikillisesti, mutta biisi siinä missä joku toinenkin...

Ah, kun Kingikin soittaisi vaikkapa mahtavaa a Secretiä, jolla on melodiaa teatterin sijaan.

A Secret on kieltämättä erinomainen biisi, mutta kyllä Up from the Grave puolsi loistavasti paikkaansa Hellfestissä nähtynä. Vaikka kappaleen alkusekunneilla olin vähän hämmentynyt ja skeptinen, että mitenhän tämä muka tähän uppoaa, se toimikin kokonaisuuden kannalta suorastaan pirullisen hyvin.

[Mikael]

Vaikka en ole nähnyt kyseistä juttua, voisin kommentoida tähän liittyen lyhyesti, että ainakin itselle syy miksi iso osa haastatteluista tuntuu tänä päivänä tyhjänpäiväisiltä, sisällöttömiltä tai jopa enemmän haastattelijan omilta höpinöiltä on se, että kaikki kirjoitetaan niin kasvottomaksi jutuksi, jossa osat vain soljuvat yhteen. Tällä tarkoitan sitä, että haastattelusta poimitaan pieniä pätkiä sinne ja tänne ja täytetään niitä mahdollisesti haastattelussa esiin tulleilla seikoilla, mutta ainakin itse jään nykyisin aina kaipaamaan sitä kysymys/vastaus-menoa, jota ikävä kyllä harvoin ainakaan ilman muokkauksia soljuvaksi tekstiksi näkee. Kaipa se on enemmän sitä zinejen hommaa, mutta se tuo paljon lähemmän/intiimimmän/tarkemman kuvan haastatteluihin, kuin täysin puhtaaksi kirjoitetut jutut, joissa teksti on valmiiksi pureskeltua ja lopulta itse artistin varsinaisista vastauksista ei jää käteen kuin pari hassua lausetta siellä täällä ja loppu on kirjoitettu tarinan muotoon. Tämä on hirveän monessa lehdessä tänä päivänä vikana.

[Heinrich von Totschlag]

Tulkintakysymyksiähän nämä. Olen ammatiltani toimittaja ja fanittanut Kingiä Themin päivistä. Infernon artikkeli oli mielestäni luokkaa "ihan hyvä". Se toi jonkin verran uutta informaatiota, sillä en ole aktiivisesti hakeutunut jokaisen herran tekemisistä kertovan tiedonmurun äärelle. Toisaalta välillä ei-ihan-niin-olennaiset jutut saivat turhan paljon tilaa.

Mutta ei se mikään tarkoituksellinen salaliitto Kingin maineen mustaamiseksi ollut.

Minkäänlaista pahantahtoisuutta tai tarkoituksellista totuuden vääntelyä en siinä nähnyt. Tai sitten kirjoittaja teki sen niin hienovaraisesti, että minua vietiin kuin litran mittaa.

Kuten Hammer9 lehtijuttujen kirjoittajana tietääkin, jutunteko on aina valintaa – etenkin silloin, kun haastateltava on poikkeuksellisen laveasanainen tai taipuvainen jaaritteluun (ja tämä siis yleisellä tasolla, ei Kingiin viitaten). Silloin toimittajan oma kerronta toimii paljon paremmin kuin jatkuva sitaattien ketjuttaminen.

Tiivistäminen ja valintojen teko on todellinen arvo, sillä pidempi juttu, sitä vähemmän sillä on lukijoita. Lyhyet jutut luetaan useammin loppuun asti. Toki tämänkin jutun olisi voinut venyttää kahdeksaan sivuun, mutta silloin se olisi palvellut vain vannoutuneimpia faneja. Ei hirveän hyvää palvelua yleismetallilehdeltä.

Mitä tulee Kingin yliluonnollisiin kokemusten käsittelyyn artikkelissa, se oli mielestäni lähinnä neutraalia. Se herätti "niin, tästähän on ollut aikaisemminkin puhe" -reaktion. Henkimaailman asioiden kieltäjä pitää tuota osaa tekstistä pelleilynä, joku toinen tosiasioiden välittämisenä eteenpäin. Ja joku kolmas yrityksenä mustamaalata Kingiä.

Mitään niistä ei ollut kuitenkaan juttuun kirjoitettu sisään.

En ole ihan varma, haluaisinko lukea Hammer9:n KD-jutun. Tai haluaisin toki, mutta olisiko sen oikea paikka Keskisuomalainen? Perinteiseen journalisimiin kuuluu kyky ja halu antaa sekä ottaa vastaan krittiikiä. Toisitko, Hammer9, tasapuolisesti esille esimerksiksi Kingin ja tämän ex-bändikaverien näkemyksistä bändistä eroamisen syistä ilman minkäänlaista fanivääristymää?

Tätä en tiedä, joten edellisvuosien perusteella teen vain villin veikkauksen: Mitä tulee Tuska-erikoisnumeroon, siinä pyrittäneen nostamaan esille Tuska-artisteja Infernon juttutyyppien antamissa raameissa. Oli klassista lyhyempää ja pidempää bändihaastattelua sekä salamyhkä. Enemmänkin olisi saanut irti, mutta Tuska-teeman levittäminen vaikkapa Heavy Cooking Clubiin olisi rikkonut lehden rakenteen.

Sen haluaisin vielä sanoa, että teet väkivaltaa Infernolle, Hammer9, jos kirjoitat Kingille syyttäen lehteä tahallisesta totuuden vääristelystä.

Vaan onpahan taas astetta hienompaa nähdä mestari lavalla perjantana tämän pikku episodin jälkeen.

[Hypocrite]

Samaa mieltä Heinrichin kanssa pääasiassa. Ymmärrän toki kyllä Hammer9:nkin esille nostamia pointteja. Kannattaa kuitenkin vielä miettiä hetken ennen kuin ottaa Kingiin yhteyttä. Onko oikeasti kyseinen artikkeli tehnyt sellaista vahinkoa, että kannattaisi sen takia aiheuttaa pahaa verta?

Minusta jutusta nimenomaan tuli mieleen se, että on haluttu esitellä artistia hieman Tuskaa varten. Eli mukaan on ujutettu tavallista enemmän historiikkia ja taustoitusta, jotta artisti tulisi tutuksi myös hieman uudemmille kuuntelijoille.

Itsekin olen toimittajana kirjoittanut juttuja melkoisen liudan ja ymmärrän hyvin Heinrichin pointin tuosta valinnasta. Veikkaisin, että tässäkin on nimenomaan tehty valinta, että halutaan esitellä artistia hieman enemmän ja jättää tämän hetkiset kuulumiset vähemmälle. Palvelee ehkä enemmän juuri King Diamondiin tutustuvaa kuuntelijaa kuin pitkäaikaista fania, joka tuntee taustat.

Mitä tulee jutun kieleen, niin se on välillä veteen piirretty viiva milloin kielellä leikittely on hauskaa ja milloin se menee vain kikkailuksi. Toisaalta olisi todella tylsää lukea juttuja, joissa toimittaja ei olisi edes yrittänyt saada omaa persoonaansa näkyville. Infernon jutut eivät kuitenkaan ole uutisia, joissa toimittajan pitäisi säilyttää mahdollisimman väritön ja neutraali asenne.

Itse näkisin myös, että King Diamond on ehkä hieman tuntemattomampi valinta Tuskan pääesiintyjäksi kuin monet aiempien vuosien pääesiintyjät. Joten pieni kertaus voi olla ihan paikallaan. Varsinkin, kun mies on viettänyt suhteellisen hiljaista eloa viimeiset vuodet.

Ja jos Hammer9 päättää kirjoittaa Kingistä artikkelin niin itse ainakin luen sen mielelläni. Infernon jutun vastapainoksi olisi oikein mukava lukea sellainen juttu, jossa taustat hyvin tunteva henkilö osaisi esittää Kingistä uusiakin puolia esille tuovia asioita. Mutta mielestäni Laurikin oli siinä onnistunut aiemmin mainitsemieni lapsuusjuttujen osalta.

Hieman voi antaa myös toimittajakollegalle sitten anteeksi, jos ei ole täysin omia toiveita juttu vastannut. Uskon kuitenkin, että Lauri on yrittänyt tehdä mahdollisimman mielenkiintoisen ja nimenomaan lukijoita palvelevan jutun.

[Hammer9]

Kyllä minusta toimittajan äänen yleensä ainakin erottaa tekstistä ilman, että jatkuvasti hoetaan ''minun mielestäni'', joka vain tuntuu korostuneen anteeksipyytelevältä. Neutraalia tekstiä, jos haluan lukea niin luen, vaikka artikkelin täpläravun uhasta jokiravulle.

Nimenomaan. Kuvittelin tosiaan, että suurin osa porukasta huomaisi toimittajan mielipiteet tekstistä, mutta kuinkas sitten kävikään: olen joutunut vääntämään niitä rautalangasta, kun suurin väittää, ettei jutussa esimerkiksi ollut King Diamondin elämänkatsomuksen, tarinoiden ja kokemusten arvostelua. Toiset siis näköjään huomaavat toimittajan äänen, mutta tämän topicin perusteella ainakin useimmat valitettavasti eivät.

Vaikka en ole nähnyt kyseistä juttua, voisin kommentoida tähän liittyen lyhyesti, että ainakin itselle syy miksi iso osa haastatteluista tuntuu tänä päivänä tyhjänpäiväisiltä, sisällöttömiltä tai jopa enemmän haastattelijan omilta höpinöiltä on se, että kaikki kirjoitetaan niin kasvottomaksi jutuksi, jossa osat vain soljuvat yhteen. Tällä tarkoitan sitä, että haastattelusta poimitaan pieniä pätkiä sinne ja tänne ja täytetään niitä mahdollisesti haastattelussa esiin tulleilla seikoilla, mutta ainakin itse jään nykyisin aina kaipaamaan sitä kysymys/vastaus-menoa, jota ikävä kyllä harvoin ainakaan ilman muokkauksia soljuvaksi tekstiksi näkee. Kaipa se on enemmän sitä zinejen hommaa, mutta se tuo paljon lähemmän/intiimimmän/tarkemman kuvan haastatteluihin, kuin täysin puhtaaksi kirjoitetut jutut, joissa teksti on valmiiksi pureskeltua ja lopulta itse artistin varsinaisista vastauksista ei jää käteen kuin pari hassua lausetta siellä täällä ja loppu on kirjoitettu tarinan muotoon. Tämä on hirveän monessa lehdessä tänä päivänä vikana.

Totta tämäkin puoli, olen ihan samaa mieltä. Ehkä jonkinlainen kompromissiratkaisu olisi paikallaan: haastattelijan omia ”höpinöitä” voisi toki olla sellaisissa kohdissa, joissa ne vaikuttavat relevanteilta, mutta pääasiassa haastattelujutun pitäisi mennä haastateltavan ehdoilla ja pureutua siten vähän tuollaista tarinaformaattijuttua syvällisemmin artistin näkemyksiin.

Tiivistäminen ja valintojen teko on todellinen arvo, sillä pidempi juttu, sitä vähemmän sillä on lukijoita. Lyhyet jutut luetaan useammin loppuun asti. Toki tämänkin jutun olisi voinut venyttää kahdeksaan sivuun, mutta silloin se olisi palvellut vain vannoutuneimpia faneja. Ei hirveän hyvää palvelua yleismetallilehdeltä.

Kyllä, olen samaa mieltä. Sitähän edellisessä postauksessani yritinkin sanoa: tiivistämistä olisi voinut tehdä epäolennaisista asioista ja laittaa sen tilalle olennaisempaa. Eihän hyvää palvelua yleismetallilehdeltä ole sekään, että ennen bändin X keikkaa julkaistaan siitä juttu, joka on toimittajan mielipiteillä varustettu puisevan ironisesti latautunut nippelifaktakokoelma lähes täysin ilman tietoa bändin nykytouhuista (tai että niiden viitataan faktanomaisesti olevan muka vähemmän tärkeitä).

Tämä quote tähän väliin, koska tämä liittyy sopivasti aiheeseen:

Minusta jutusta nimenomaan tuli mieleen se, että on haluttu esitellä artistia hieman Tuskaa varten. Eli mukaan on ujutettu tavallista enemmän historiikkia ja taustoitusta, jotta artisti tulisi tutuksi myös hieman uudemmille kuuntelijoille.

Itsekin olen toimittajana kirjoittanut juttuja melkoisen liudan ja ymmärrän hyvin Heinrichin pointin tuosta valinnasta. Veikkaisin, että tässäkin on nimenomaan tehty valinta, että halutaan esitellä artistia hieman enemmän ja jättää tämän hetkiset kuulumiset vähemmälle. Palvelee ehkä enemmän juuri King Diamondiin tutustuvaa kuuntelijaa kuin pitkäaikaista fania, joka tuntee taustat.

Hyvä pointti. Kuitenkin, kuten aiemmista kommenteistani voi lukea, taustojen esittelyn voisi tehdä siten, että se palvelee kunnolla uutta kuuntelijaa. Heitä eivät siis palvele nippelitiedot eivätkä toimittajan omat kommentit, vaan perusfaktat. Toki artikkelissa on sellaisiakin osia, joissa on olennaisia perustietoja suhteellisen neutraalisti esitettynä, siitä tietysti plussaa toimittajalle. Harmittaa vain, että jutun kaikki osat eivät ole yhtä tasokkaita. Kompromissiratkaisu olisi tässäkin ollut paikallaan: suunnilleen puolet tai vähän yli olisi voinut olla historiaa jne. ja puolet (tai ainakin enemmän kuin vain yksi viimeinen palsta) uudempaa asiaa. Ja nimenomaan relevanttia asiaa, ei esim. pelkkien diagnoosien pyörittelyä. Kuten jo aiemmin sanoinkin, Kingiä tuntemattomalle lukijalle tulee jutusta sellainen kuva, että vanha ja sairas mies juuri ja juuri jaksaa nousta lavalle, sillä comebackistä kertominen on jätetty parin lauseen varaan. Lisäksi vielä uudestaan omasta postauksestani quote, joka liittyy uudempiin kuuntelijoihin ja siihen, millaisen käsityksen he jutun perusteella saavat Kingin uusista levyistä ja settilistasta:

”Ja vaikka King on tehnyt Conspiracyn jälkeen kahdeksan albumillista musiikkia, King Diamondiin tutustuminen kannattaa aloittaa Abigail-Them-Conspiracy-kolmikosta. Niillä soitti oikea yhtye, joka hio[i?] ilmaisunsa huippuunsa.”
Ja jälleen tuo viimeinen virke, onko neutraali? Eikö sisällä minkäänlaista toimittajan mielipidettä? Lisäksi Mercyful Faten ja King Diamondin 70- ja 80-lukujen historiasta on kerrottu jutussa laveasti palstatilaa säästelemättä, mutta uudemmille aikakausille ja levyille on viitattu kintaalla, kuten yllä olevasta lainauksestakin voidaan huomata. Tämä on aika kummallista, sillä Euroopan-kiertueen settilista sisältää laajan arsenaalin eri biisejä kaikilta King Diamondin aikakausilta. Nyt, kun joku bändistä tietämätön Tuskan-kävijä lukee tekstin ja katsoo, että settilistassa on aika paljon uusia biisejä, hän ei välttämättä jaksa edes katsoa bändin esiintymistä, kun jutussa on faktana mainittu, että vain tietyt alkuaikojen levyt ovat tärkeitä. Jälleen King Diamondin oma mielipide asiasta puuttuu: palstatila on riittänyt Mercyful Faten mahdollisista live-esiintymisistä (joita ei välttämättä koskaan edes tule) kertomiseen, mutta ei siihen, miksi bändi on valinnut Euroopan-kiertueelle kappaleita monilta eri aikakausilta ja mitä mieltä King itse on uudemmasta tuotannostaan. Taustalla vaikuttaa vallitsevan jälleen toimittajan julkilausumaton mielipide.

Mitä tulee Kingin yliluonnollisiin kokemusten käsittelyyn artikkelissa, se oli mielestäni lähinnä neutraalia. Se herätti "niin, tästähän on ollut aikaisemminkin puhe" -reaktion. Henkimaailman asioiden kieltäjä pitää tuota osaa tekstistä pelleilynä, joku toinen tosiasioiden välittämisenä eteenpäin. Ja joku kolmas yrityksenä mustamaalata Kingiä.

Mitään niistä ei ollut kuitenkaan juttuun kirjoitettu sisään.

Eli olet aivan vilpittömästi sitä mieltä, että kohta ”lapsellisia kummitustarinoita, eli käyttökelpoista raaka-ainetta rocklevylle” on täysin neutraali eikä millään lailla saa Kingiä näyttämään idiootilta? Valitettavasti itse en vain saa tuosta kohdasta neutraalia, vaikka kuinka haluaisin. Ja tuossa kohdassa esitetty mielipide vaikuttaa myös lukijan mielessä siihen, miltä Kingin haastattelussa tuon jälkeen kertomat asiat vaikuttavat.

En ole ihan varma, haluaisinko lukea Hammer9:n KD-jutun. Tai haluaisin toki, mutta olisiko sen oikea paikka Keskisuomalainen? Perinteiseen journalisimiin kuuluu kyky ja halu antaa sekä ottaa vastaan krittiikiä.

Nyt täytyy myöntää, että putosin kärryiltä. Siis mitä tarkalleen ottaen tarkoitat? Eikö tämä keskustelu osoita, että kaikki osapuolet ovat antaneet ja ottaneet vastaan kritiikkiä? Toki kritiikki voi kuulua perinteiseen journalismiin, mutta mielestäni hyvään journalismiin kuuluu, että kritiikkiä ei ladota faktoina, vaan se myös perustellaan tarpeeksi hyvin. Jos kritiikin perustelut eivät mahdu palstatilaan, kannattaa mieluummin pitää juttu neutraalina.

Toisitko, Hammer9, tasapuolisesti esille esimerksiksi Kingin ja tämän ex-bändikaverien näkemyksistä bändistä eroamisen syistä ilman minkäänlaista fanivääristymää?

Ensinnäkin: näitä asioita on lehdistö ruotinut mielestäni ihan tarpeeksi aikoinaan. Koska King Diamond -bändin kokoonpano on pysynyt samana jo reilut kymmenen vuotta, on mielestäni aika irrelevanttia ruveta tuhlaamaan arvokasta palstatilaa erinäisten bändin ex-jäsenten motiivien selvittelyyn. Nuo asiat voisi mielestäni kuitata vain neutraaleina toteamuksina ilman niin Kingin kuin kenenkään muunkaan mielipidettä niistä. Tuskin ketään osapuolta kauheasti kiinnostaa lähteä ko. juttuja enää miljoonatta kertaa vatvomaan.

Mitä tulee varsinaiseen kysymykseen fanivääristymästä, niin tietysti kaikkiin toimittajiin ja heidän tyyliinsä vaikuttavat heidän omat mieltymyksensä. (Toivottavasti kaikki muutkin lukijat kuin minä ymmärtävät tuon faktan ja suhtautuvat lukemaansa asianmukaisen kriittisesti.) Mutta on eri asia ryhtyä käyttämään rohkeasti argumentoivia (perustelemattomia) sanavalintoja tai jutun tiivistämisvaiheessa alkaa valita tiettyjä asioita ja jättää tiettyjä pois vain omien intressien mukaan.

Sen haluaisin vielä sanoa, että teet väkivaltaa Infernolle, Hammer9, jos kirjoitat Kingille syyttäen lehteä tahallisesta totuuden vääristelystä.

On harmillista, että King ei ymmärrä suomea, eikä voi siten itse lukea hänestä tehtyä juttua. Siksi on mielestäni ihan oikein, että hän saa englanninkielisen käännöksen. Siitä hän voi tietysti aivan itse tehdä päätelmänsä siitä, onko totuutta vääristelty vai ei. Sen, että haastateltava saa hänestä tehdyn jutun käsiinsä ymmärrettävässä muodossa, ei pitäisi tehdä minkäänlaista väkivaltaa Infernolle. Päinvastoin Infernon pitäisi olla ylpeä jutustaan ja siitä, mikäli King kiireensä keskellä vaivautuu sen lukemaan.

[Heinrich von Totschlag]

Mitä tulee Kingin yliluonnollisiin kokemusten käsittelyyn artikkelissa, se oli mielestäni lähinnä neutraalia. Se herätti "niin, tästähän on ollut aikaisemminkin puhe" -reaktion. Henkimaailman asioiden kieltäjä pitää tuota osaa tekstistä pelleilynä, joku toinen tosiasioiden välittämisenä eteenpäin. Ja joku kolmas yrityksenä mustamaalata Kingiä.

Mitään niistä ei ollut kuitenkaan juttuun kirjoitettu sisään.

Eli olet aivan vilpittömästi sitä mieltä, että kohta ”lapsellisia kummitustarinoita, eli käyttökelpoista raaka-ainetta rocklevylle” on täysin neutraali eikä millään lailla saa Kingiä näyttämään idiootilta? Valitettavasti itse en vain saa tuosta kohdasta neutraalia, vaikka kuinka haluaisin. Ja tuossa kohdassa esitetty mielipide vaikuttaa myös lukijan mielessä siihen, miltä Kingin haastattelussa tuon jälkeen kertomat asiat vaikuttavat.

Samaisessa jutussa käytetään Themin tematiikasta ilmausta "tyylipuhdasta kauhuromantiikkaa", joka taas on hyvinkin positiivinen ilmaus. Jos jutussa pyrittäisiin äärimmäiseen neutraliteettiin, tämäkin olisi toimittajan luvaton tulkinta, eikö?

En ole ihan varma, haluaisinko lukea Hammer9:n KD-jutun. Tai haluaisin toki, mutta olisiko sen oikea paikka Keskisuomalainen? Perinteiseen journalisimiin kuuluu kyky ja halu antaa sekä ottaa vastaan krittiikiä.

Nyt täytyy myöntää, että putosin kärryiltä. Siis mitä tarkalleen ottaen tarkoitat? Eikö tämä keskustelu osoita, että kaikki osapuolet ovat antaneet ja ottaneet vastaan kritiikkiä? Toki kritiikki voi kuulua perinteiseen journalismiin, mutta mielestäni hyvään journalismiin kuuluu, että kritiikkiä ei ladota faktoina, vaan se myös perustellaan tarpeeksi hyvin. Jos kritiikin perustelut eivät mahdu palstatilaan, kannattaa mieluummin pitää juttu neutraalina.

Ilmaisinpa itseäni huonosti tässä. Minä kun en edelleen pysty näkemään Infernon juttua kritiikinä. Siinä on tyylilajiksi valittu pariin kärjistykseen ja ironisointiin nojaava tiivistetty tulkinta, mutta en kaikista jutunteossa tehdyistä valinnoista huolimatta edelleenkään näe artikkelissa tarkoituksellista kritiikkiä. Jutussa on elementtejä, jotka on tulkittavissa sekä positiivisiksi että negatiivisiksi, mutta kiinnität huomiota vain jälkimmäisiin.

Siitä olen harvinaisen samaa mieltä, että tämä keskustelu on hyvää ja asiallista.

Toisitko, Hammer9, tasapuolisesti esille esimerksiksi Kingin ja tämän ex-bändikaverien näkemyksistä bändistä eroamisen syistä ilman minkäänlaista fanivääristymää?

Ensinnäkin: näitä asioita on lehdistö ruotinut mielestäni ihan tarpeeksi aikoinaan. Koska King Diamond -bändin kokoonpano on pysynyt samana jo reilut kymmenen vuotta, on mielestäni aika irrelevanttia ruveta tuhlaamaan arvokasta palstatilaa erinäisten bändin ex-jäsenten motiivien selvittelyyn. Nuo asiat voisi mielestäni kuitata vain neutraaleina toteamuksina ilman niin Kingin kuin kenenkään muunkaan mielipidettä niistä. Tuskin ketään osapuolta kauheasti kiinnostaa lähteä ko. juttuja enää miljoonatta kertaa vatvomaan.

Tuo oli tarkoitettu vain esimerkiksi. Varsinainen kysymykseni olisi, että käsittelisitkö noin yleensä Kingiä täysin neutraalisti asioissa, joissa häntä kohtaan on esitetty rajuakin kritiikkiä tai jossa käsittely edellyttäisi useamman näkökulman esille tuoomista? Riippumatta siitä, olivatko tapahtuman menneisyydessä tai tässä päivässä.

Mitä tulee varsinaiseen kysymykseen fanivääristymästä, niin tietysti kaikkiin toimittajiin ja heidän tyyliinsä vaikuttavat heidän omat mieltymyksensä. (Toivottavasti kaikki muutkin lukijat kuin minä ymmärtävät tuon faktan ja suhtautuvat lukemaansa asianmukaisen kriittisesti.) Mutta on eri asia ryhtyä käyttämään rohkeasti argumentoivia (perustelemattomia) sanavalintoja tai jutun tiivistämisvaiheessa alkaa valita tiettyjä asioita ja jättää tiettyjä pois vain omien intressien mukaan.

Tässäkin kaikilla on taas oikeus omiin tulkintoihinsa tekstistä. "Väärä" tulkinta, eli artikkelin mieltäminen neutraaliksi tai positiiviseksi on yhtä lailla oikeutettua.

Sen haluaisin vielä sanoa, että teet väkivaltaa Infernolle, Hammer9, jos kirjoitat Kingille syyttäen lehteä tahallisesta totuuden vääristelystä.

On harmillista, että King ei ymmärrä suomea, eikä voi siten itse lukea hänestä tehtyä juttua. Siksi on mielestäni ihan oikein, että hän saa englanninkielisen käännöksen. Siitä hän voi tietysti aivan itse tehdä päätelmänsä siitä, onko totuutta vääristelty vai ei. Sen, että haastateltava saa hänestä tehdyn jutun käsiinsä ymmärrettävässä muodossa, ei pitäisi tehdä minkäänlaista väkivaltaa Infernolle. Päinvastoin Infernon pitäisi olla ylpeä jutustaan ja siitä, mikäli King kiireensä keskellä vaivautuu sen lukemaan.

Tuo on täysin jees, jos pystyt itse välttämään sen, mistä syytät alkuperäisen artikkelin kirjoittajaa. Eli väritetyn tekstin kirjoittamisen. Olisitko valmis laittamaan englanninnoksesi julkiseksi?

[hex]

...Entäpä sitten se, että ”Michael Denner kauhistui uusia, Mötley Crüen innostamia lava-asusteita”? Ihan mielenkiinnosta haluaisin kyllä tietää, mihin tässä viitataan.

Esim. täältä löytyy Dennerin kommentti aiheesta: Yes I did, one of reasons was the discussion in the rehearsal room about the Motley Crue look because seriously I am not this Motley Crue type of guy. King got out of the discussion and they wanted to have this "new look". I was like "No way I won't do that and left the band".

[Hypocrite]

Täytyy itse hieman kallistaa kuppia enemmän Hammer9:n suuntaan.

Minusta artikkeli on edelleen kokonaisuudessaan hyvä, mutta tosiaan sieltä olisi voinut karsia ylimääräistä läskiä ympäriltä ja laittaa vähän lihasta tilalle.

Ja nuo pari kohtaa, jotka Hammer9 nosti esille, niin olisin ehkä toimittaja miettinyt niihin toisenlaisen ilmaisun. Viitaten tässä siihen nimenomaan noihin lapsellisiin kummitustarinoihin ja oikeisiin yhtyeisiin.

Mutta olen silti edelleen sitä mieltä, että Lauri on varmasti yrittänyt parhaansa mukaan saada suhteellisen kattavan jutun mahtumaan tuohon merkkimäärään. Arvailua vain, mutta olisiko osittain käynyt niin, että alkuperäistä tekstiä on jouduttu lyhentämään ja sen takia osa kappaleista tuntuu irrallisilta? Esimerkiksi tuo teksasilaisuudesta kertova kappale tuntuu sellaiselta, että aiheesta olisi ollut enemmänkin tekstiä, mutta nyt se on jätetty yksinäiseksi kappaleeksi, joka ei oikein kuulu koko juttuun.

Se on varmasti toimittajanakin haastavaa, että haastattelun tekee englanniksi, mutta jutun kirjoittaa suomeksi. Siinä häviää mahdollisuus, että lopullisen jutun voi käyttää haastateltavalla tarkistettavana ennen julkaisua. Toki myös Kingin tapainen henkilö voi olla niin kiireinen, että ei edes englanniksi kirjoitettua juttua ehtisi tarkistaa. Mutta silti ainakin itseä arveluttaa aina julkaista mitään, mitä en ole ensin käyttänyt haastateltavalla luettavana. Kingin tapauksessa vastaukset taitaa olla monesti niin monipuolisia ja pitkiä, että väärinymmärrykselle syntyy helposti mahdollisuus.

Toivon vaan, että King pystyy sitten tuosta käännöksestä poimimaan myös noita Heinrichin mainitsemia positiivisia asioita artikkelista. En edelleenkään näe sitä nimittäin millään tavalla mustamaalaavana artikkelina. Jos artikkelia lukee ja nostaa sieltä esim. seuraavia lainauksia:

Populaarikulttuuri näyttäisi merkittävällä tavalla toisenlaiselta ilman Mercyful Faten teatraalista heavy metalia ja King Diamondin okkultistisia tarinoita.

Laitoin myös jutun luettavaksi sellaiselle henkilölle, joka kirjoittaa ammatikseen, mutta ei tiedä King Diamondista kovinkaan paljoa. Hänen kommenttinsa Kingistä artikkelin perusteella oli, että kyseessä on värikäs henkilö. Eikä nähnyt artikkelissa loukkaavia piirteitä Kingiä kohtaan, pelkästään että artikkeli sisälsi myös hieman toimittajan omaa näkemystä.

[Seps]

Paljon haettu "uusi kuuntelija" ilmoittautuu. King Diamond on tuttu ainoastaan nimenä ja parista kuvasta. Jotain kappaletta olen saattanut kuunnella vuosia sitten, mutta musiikista on jäänyt sellainen kuva ettei se ole meikäläisen kupponen.

Asiaa mitenkään tuntemattoman mielestä Infernon juttu oli hyvä. Nippelitiedot oikeastaan tekivät artikkelista mielenkiintoisen ja sen luki mielellään loppuun, vaikka osa seikoista jäikin tosiaan hieman irrallisiksi. King Diamondista ei mielestäni välittynyt mitenkään vanhaa tai heikkoa kuvaa, ennemminkin henkilö oli tuhkista/haudasta noussut entistä ehompana. Harmittamaan jäi kuitenkin uudemman materiaalin ohittaminen.

Ja ehkä sitten se tärkein pointti: En aikonut kummemmin katsastaa King Diamondin keikkaa perjantaina. Jutun lukemisen jälkeen olen jopa hieman kiinnostunut ja annan musiikille mahdollisuuden.

[Koli]

Relatkaa fanipojat.

[Munamankeli]

”Kaikista Yhdysvaltain osavaltioista Petersen on valinnut asuinpaikakseen juuri Teksasin. Se on mystikolle luonnollinen valinta. Teksasissa hengellisyys on arvossaan. Osavaltion opetussuunnitelman mukaisesti teksasilaisissa kouluissa opetetaan luonnontieteellisen maailmanselityksen ohella kreationismia.”
303 merkkiä välilyönteineen. Mikä muu tarkoitus tällä on, jos tämä ei olekaan ironiaa? Vitsiksi tai artikkelin pohjustukseksi/nippelitiedoksi tämä on liian pitkä, tämän asian uutisarvo King Diamondin ja Tuskan keikan kannalta on nolla. Mystikko ja kreationismi viittaavat ennemmin teistiseen satanismiin kuin laveylaiseen, jota King edustaa.

En tietä mitä tällä on haettu, mutta väite ei ole totta. Teksasin osavaltion opetussuunnitelmassa ei mainita luomisoppia vaihtoehtona, vaikka asiaan uskovat niin haluaisivat. http://ncse.com/news/2011/07/victory-ev ... xas-006802
http://www.politifact.com/texas/stateme ... teach-evo/

Huono heitto, koska tulee nimenomaan toimittajan suusta ja eikä sinänsä liity haastatteluun. Taustatietojen pitäisi olla totta ja haastateltava voi sitten laukoa mitä mieleen tulee. Näin haastatteluun tulee sopivasti tasapainoa. Toisaalta tämänkaltainen alkaa olla turhankin yleistä toimittajien suoltaessa juttuja vailla sen kummempaa lähdekritiikkiä.

[Khamul]

Tuo on täysin jees, jos pystyt itse välttämään sen, mistä syytät alkuperäisen artikkelin kirjoittajaa. Eli väritetyn tekstin kirjoittamisen. Olisitko valmis laittamaan englanninnoksesi julkiseksi?

Löytyy viralliselta forumilta: http://www.kingdiamondcoven.com/CWWforu ... pic=6630.0

Itsellä hankala ottaa kantaa kun olen jutusta lukenut vain tuon Hammerin englanninnoksen, joka taas jättää osaltaan pienoisia kysymysmerkkejä. Ehkä tuossa on kaiken näkemäni perusteella tehty kärpäsestä härkänen mutta en tiijä.

Omasta mielestäni Inferno on kärsinyt "haastattelijoiden tyylin" liiallisesta näkymisestä jo pidempäänkin, joten siinä mielessä tämä nyt ei ainakaan mitenkään erityisen huonolta näytä. Monesti on tuntunut että tärkeämpää on että haastattelija vaikuttaa nokkelalta ja haastateltava on sitten lähinnä sen nokkelan jutun aiheena, mutta enpä minä lehtikirjoituksesta mitään tiedäkään ja alkaa homma mennä jo melko off topickiksikin.

[Hypocrite]

Lost in the translation.

Kuten nimimerkki tuolla toisella foorumilla totesi, ei tuo käännös ole ihan putkeen mennyt. Nyt alkaa sitten se ongelma, että alkuperäisen artikkelin tulkinnat siirtyvät käännökseen.

Sometimes my lyrics seem horrible even to myself. Can I really sing frankly about those things?

Alkuperäisen teksti on:

Joskus sanoitukseni hirvittävät itseänikin. Voinko tosiaan laulaa avoimesti noista asioista?

Tuossahan käännöksessä tulee sellainen mielikuva, että lyriikat olisivat niin huonoja, että kauhistuttavat Kingiä. Kun taas alkuperäinen idea on ollut, että lyriikat ovat niin hirvittäviä, että ne pelottavat Kingiä itseäänkin. Ja kysymys, että voiko niin pelottavista asioista edes laulaa?

Parempi käännös olisi esimerkiksi:

Sometimes my lyrics scare even myself. Can I really sing openly about those things?

Mutta tämä menee jo tosiaan hiusten halkomiseksi. Aika vaikea on lähteä kääntämään toisen tekstiä englanniksi, jos alkuperäinen tulkinta tekstistä on negatiivinen.

[Wictorey]

Jopas on syntynyt myrsky vesilasissa sillä aikaa, kun olin ulkomailla. Lyhyet kommentit:

Hammer9 saa kommenteillaan ("miksei puffattu keikkaa kunnolla", "promokuvat vanhoja ja pelkästään KD:stä", "pitäisi vähän katsoa, millä vitsailee") itsensä kuulostamaan joltain King Diamondin tiedotuspäälliköltä. Tosin ammattitaitoiset tiedotuspäällikötkään eivät yleensä lähde puuttumaan siihen, miten jutut rakentuvat — eikä heidän pidäkään.

En ole lukenut tekstiä, mutta poiminnoissa oli toki paikoin sillisalaatin ja briljeerauksen makua. Toisaalta sen, mikä on olennaista ja mikä ei, voi määritellä aika monella eri tavalla. Tämä ei tosiaan ollut uutisjuttu, joten tulkintoja saa tehdä johonkin rajaan asti paljonkin. Lapsellinen-sana kyllä kävi minunkin silmääni, mutta ei se nyt niin vakavaa ole.

En ihan jaksa uskoa fanipojan kauhuskenaarioon, jossa ihmismassat ryntäävät vuonna 2013 palauttamaan lippujaan luettuaan yhden keskisuuren erikoisaikakauslehden jutun.

[ouroboros]

Haastateltavan maailmankuvaan en pyrkinyt ottamaan kantaa millään tavalla. Muutamassa lauseessa sivuttiin LaVeyta, joka mielestäni täytti jo henkilönä kaikki poptaideteoksen tuntomerkit.

Ok. Näin esitettynä asia on vielä ymmärrettävä. Artikkelissa ei kuitenkaan viitattu edes pelkkään LaVeyn persoonaan, vaan koko maailmankuvaan (jota siis myös King Diamond edustaa). Suora lainaus kyseisestä haastattelun kohdasta kuuluu näin: ”LaVeyn irrationaalis-esteettisen, enemmän poptaideteosta kuin ajatussuuntausta edustavan maailmankuvan…”

Ihanko todella tämä komparaatio on kaikkien muiden paitsi minun mielestäni neutraali faktatieto?

Ilmeisesti ja miksei olisi. Show-mieshän LaVey oli ja showhun perustui isolta osalta "maailmankuvansakin"... Jonka asian myönsi itsekin. Ei mies ollut edes amatöörifilosofi vaan sillä saralla varasti/plagioi kaiken muilta ja tyhmensi joitain ideoita (Esim. Nietzscheltä) paremmin showhunsa sopivaksi.

[Munamankeli]

En ole lukenut tekstiä, mutta poiminnoissa oli toki paikoin sillisalaatin ja briljeerauksen makua. Toisaalta sen, mikä on olennaista ja mikä ei, voi määritellä aika monella eri tavalla. Tämä ei tosiaan ollut uutisjuttu, joten tulkintoja saa tehdä johonkin rajaan asti paljonkin. Lapsellinen-sana kyllä kävi minunkin silmääni, mutta ei se nyt niin vakavaa ole.

Olen pitkälti samaa mieltä. Joillain vain taitaa olla luulo siitä, että toimittajat olisivat jotenkin puolueettomia tahi neutraaleja, tyhjiössä kasvaneita ummikkoja vailla ennakkokäsityksiä ja -luuloja, mutta silti huimalla yleissivistyksellä taaplaavia jokapaikanhöyliä. Eihän sellaisia ole kuin ehkä Clark Kent. Mutta hän ei olekaan tältä planeetalta. King Diamondin hahmo on lapsellinen, haastattelu saattoi olla lapsellinen ja molemmilla foorumeilla alkanut kohkaaminen on taatusti lapsellista. Lisää tätä. Joku kiihtyy ja väki viihtyy.

[Plissken]

Tämä mielensä pahoitus -show on kyllä ehdottomasti viihdyttävintä materiaalia pitkään aikaan Impen palstoilla. Joku julkaisee paskan artikkelin ja joltain toiselta lähtee mielenrauhan tyystin - ainakin sen intensiteetin perusteella, millä hommasta postataan ympäri nettiä.

Kyllä tuota saa aika värittyneillä laseilla lukea, että saa "hirvittää"-sanankin vaikuttamaan negatiiviselta haastattelun yhteydessä. Käännöksenä tuo tekee enemmän kunniaa Kingin kappaleille kuin "pelottaa" (joka sanana vaikuttaa siltä, että King olisi joku pikkupoika, joka pelkää kummituksia), sillä siihen sisältyvät kaikki Kinkun levyjen kauheudet aina ällöttävyyksiä ja pelkoa herättäviä tekijöitä myöten. Sitä paitsi, jos King ihmettelee jälkeenpäin "kuinka hän todella voi laulaa tuollaisista asioista", kuulostaa erittäin tyhmältä, että mies ihmettelee miten hän voi laulaa pelottavista jutuista kuten voodoosta, Rennes-le-Chateausta tai näkymättömistä hiippareista. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, koska ala-asteikäiset mukulatkin kertovat kummitusjuttuja. Järkevämmältä kuulostaa, että King ihmettelee, miten hän voi laulaa hirvittävistä asioista, kuten kaikista niistä brutaaleista ja kieroista asioista, jotka aiheuttavat vatsanväänteitä.

Suomalainen musiikkimedia vihaa Kinkkua, siinäpä vasta salaliittoteoria.

[Invader]

^ "Mielensäpahoitus-show" tai ei, poiki sentään runsaasti keskustelua mitä ainakin minä pidän paljon mielenkiintoisempana luettavana kuin suurinta osaa tämän laudan keskusteluista nykyään.

[Acemaster]

Näkisin, että yleismetallilehdellä (tällaiseksihan Hammer9:kin Infernoa kutsui) ei voi laajaakiin laajemmalla metallimusiikin kentällä olla spesialistia joka ainoalle artistille, ei välttämättä edes kokoluokkaa King Diamond olevalle. Ymmärrän siis mahdolliset asiavirheet. Kiirekin kun jutunteolla taitaa aina olla.

Pitäisi melkein lukea koko Infernon juttu, ennen kuin voisin miettiä, mustamaalataanko siinä Kingiä. Hammer9:n nostamien pointtien ja näiden perusteiden perusteella osin kyllä, mutta ehkä homma tasoittuu, kun lukee hänen mainitsematta jättämänsä kohdat artikkelista. Sitä paitsi nythän juttuun on jo myöhäistä suhtautua objektiivisesti, vaan sitä ilman muuta keskittyy tutkimaan nimenomaan mustamaalaus vs. ei-mustamaalaus -mentaliteetilla... Monellekohan Kingistä mitenkään käsittämättömän paljon tietävälle jutun kokonaissävy muodostuu loukkaavaksi? Tuskinpa monellekaan, rohkenen arvella. Entä miksi tämä olisi ollut toimittajan tarkoituskaan, jos tehtävänä on kerran promota Tuska-päivän pääesiintyjää (missä ei täällä esiintyvien poimintojen perusteella juttu taida kovin hyvin onnistua siinäkään)?

Mutta jos nyt oikein ruvetaan hiuksia halkomaan, niin tiedä sitten muuten toimiiko toimittajan "oma tyyli" ja sivistyssanaliuta niinkään hyvin. Nimessä Kim (Bendix) Petersen kun ei ole yhtä ainutta spiranttia; koko tanskan kielen foneemistoon ei taida kuulua yhtä ainutta spiranttia, englantiin sen sijaan kyllä. Ainoa frikatiivikin, Petersen-nominin (ja samanlaatuinen Bendixin <x>:n jälkikomponentti [ks]), lasketaan voimakkaan hankaushälynsä vuoksi kuuluvaksi sibilanttien, ei spiranttien, joukkoon (sikäli kuin se tanskan kielessä :nä lausutaan; käsittääkseni kyllä). Toivottavasti jutussa moni muu hieno sana ei ole yhtä väärin käytetty kuin tämä. (Tai ainakin epätarkasti, sillä kyllä kai kaikkia frikatiiveja on joskus epätarkasti kutsuttu spiranteiksikin, mutta tämä ei tosiaankaan ole mikään nykykäytäntö. Spirantti on heikko-, sibilantti vahvahälyinen frikatiivi, eli äänne, jossa ilma pääsee suuontelosta ulos vain pienestä raosta, jossa syntyy hankaushälyä eli frikaatiota. Sama ilmiö kuin esmes tuulen ujeltaminen ikkunoissa.) Ja tosiaan, senkin kielen tahtoisin maailmalta kuulla, jossa ei osata klusiileja ääntää...

Vaan ehkä spirantti-sanan oikea käyttö ei ollut edes virkkeen pointti, vaan ylipäätään joidenkin "kielihimmelien" mainitseminen, termien heitteleminen. Vaan mikä on tämän funktio jutun kannalta? Etenkin jos termejä käytetään väärin.

Jutussa tuntuu täällä nähtyjen lainausten perusteella olevan todella paljon turhaa ja täysin lukijan kiinnostusta vaille jääviä juttuja olennaisen Tuskailun ehdoilla. Tämä on kyllä yllättävää.

Samaa mieltä olen siitä, ettei toimittaja mielestäni voi aina eksplikoida omaa mielipidettään jollakin "toimittajan mielestä" -ilmauksella tai vastaavalla (saati "minun mielestäni", jos yksikön ensimmäisessä persoonassa / muuten omakohtaisen sävyisesti ei kirjoita, mielestäni). Toistoa tulee mielestäni liikaa, jos näin tehtäisiin. Sävykin mielestäni muuttuu: liiallinen mielipiteenilmausten käyttö voi mielestäni saada toimittajan vaikuttamaan epävarmalta, puolustelevalta, itsekeskeiseltä tai jopa erittäin epäuskottavalta. Näin siis minun mielestäni.

Heh, heh... Mutta kyllä lukijan on (ässä sana: medialukutaidollaan!) erotettava toimittajan mielipiteet faktatiedosta, vaikkei jokaista mielipidettä olisikaan fraasitasolla pantu ilmi.

Ovatko jutun virheet tosiaan niin pahoja, että artistille asti niistä pitää mennä ilmoittamaan? Ennemminkin näyttää siltä, että King Diamondista selvästi huomattavasti toimittajaa enemmän tietävä Hammer9 on kerran saanut päähänsä, että tässä jutussa on paljon mätää, ja tullut sitten näistä lähtökohdista tullut tulkinneeksi mädäksi joitakin vähemmänkin mätiä kohtia.

Voin kertoa, että tämä foorumikeskustelu sai ainakin minut uusimman Inffin ostamaan. Lienee hyvää mainosta lehdelle tämä habatus! Lisää näitä!

[Iron Mike]

Ajassa 3:10 on sellaiset jätkät, joille voitte soittaa infernogateasiassa:)
Missä vaiheessa King Diamondista tuli pyhä lehmä, josta saa kirjoittaa vain tietyllä tavalla?

http://www.youtube.com/watch?v=0Rz47t92IH8

[Diamondbanger]

Relatkaa fanipojat.

[sirclansman]

Missä vaiheessa King Diamondista tuli pyhä lehmä, josta saa kirjoittaa vain tietyllä tavalla?

Olisko ollu samoja aikoja kuin Manowaristakin.