Judas Priest is back! Uusi levy ja kiertue 2012

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

12 Helmi 2018, 13:33

Onhan siinä bändillä historiaa jo 60-luvun lopulta lähtien ja eihän tässä kukaan odottanutkaan enää montaa uutta levyä, mutta harmittaa vietävästi kun nämä molemmat kitaristit jäivät pois ennen yhteistä lopetusta. KK:n lähdön pystyi vielä sulattamaan kun kuitenkin Tipton oli vielä rivissä ja Faulkner hoiti homman kotiin kiitettävästi, mutta Halford-Hill-Faulkner-Sneap -kokoonpano menee nyt tämän ensimmäisen ja viimeisen kerran.


Koskenkorvasieni
Viestit: 1123
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

12 Helmi 2018, 13:36

Tuli nähtyä Priest Glennin kanssa Jäähallissa 2015. Soitto kulki kohtalaisesti ja hauskaa tuntui ukolla lavalla olevan, vaikka ei kauheasti enää liikkunutkaan. Nyt on sitten ekan levyn kokoonpanosta jäljellä enää Halford ja Hill. Tulisipa KK takaisin...
LRZ
Viestit: 508
Liittynyt: 10 Tammi 2004, 21:15
Paikkakunta: Espoo

12 Helmi 2018, 14:04

Surullista, muttei yllättävää. Hyvinkäällä täytyy käydä katsomassa, jos Tipton jaksaa vielä nousta lavalle, mutta tuskin sen jälkeen enää montaa mahdollista tilaisuutta tulee. Ehkä Halford pääsee sitten siinä vaiheessa kiertämään sooloprojektinsa kanssa.
Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

12 Helmi 2018, 15:23

Mutta joka tapauksessa uusi levy vaikuttaa jo näiden kahden biisin perusteella älyttömän kovalta! Viimeinen tulivoimannäyttö!

Pitänee tilata kunnon totaalikonsepti eli CD, 2LP, paita jne.
Shadowplay
Viestit: 760
Liittynyt: 24 Elo 2002, 08:55

13 Helmi 2018, 15:52

Todella surullinen tuo Tiptonin uutinen, harmittava juttu että joutuu tässä vaiheessa lopettamaan keikkailun. Eihän se ikinä ole mukavaa tosin ja vielä tuossa vaiheessa kun pitkä taival takana.

Yks mahdollinen kuvio jota varmaan Priestissä ovat jo miettineet on seuraava:
KK takaisin bändiin ja Richie sitten soittelee keikoilla Tiptonin osuudet.
Ei JP:llä kuitenkaan ole kovinkaan montaa kiertuetta jäljellä..
Vaikka ottivatkin Andy Sneapin tuuraamaan niin siltikin en voi muuta kuin miettiä KK:ta.
Luxi
Viestit: 734
Liittynyt: 14 Syys 2002, 17:50
Paikkakunta: Earth
Viesti:

18 Helmi 2018, 10:58

Juna meni jo, mutta...

"Stained Class - 40 vuotta". Onnittelut JP:lle myös tästäkin mestariteoksesta!
Shadowplay
Viestit: 760
Liittynyt: 24 Elo 2002, 08:55

27 Helmi 2018, 13:49

Soundi: Draamaa Judas Priestin ympärillä: entinen kitaristi KK Downing julkaisi kiukkuisen tiedotteen bändin tilanteesta


Judas Priestin komeasti alkanut kevät alkaa saada ikäviä sivujuonteita. Maaliskuussa ilmestyvä Firepower-albumi vaikuttaa tähän mennessä julkaistujen kappaleiden valossa varsin lupaavalta, ja yhtyeen kiertuetta odotellaan Suomessakin innolla. Mutta kuten elämässä tavallisesti, kaikki ei mene tässäkään tapauksessa suunnitelmien mukaan.

Metallijättiläisen ikiaikainen kitaristi Glenn Tipton ilmoitti hiljattain jäävänsä sivuun tulevalta kiertueelta pahenevan Parkinsonin taudin vuoksi. Tämä herätti keskustelua paitsi orkesterin nykykunnosta ja mahdollisesta eläköitymisestä myös siitä, miten tulevan albumin kitaraosuudet on oikein tallennettu. Tiptopnin tilalle kiertueelle on palkattu Firepowerin tuottanut Andy Sneap ja on perusteltua olettaa, että Sneapin työskentelyä kuullaan myös levyllä.

Nyt Judas Priestin toinen ikoninen kitaristi, yhtyeestä vuonna 2011 eronnut KK Downing työntää lusikkansa kitaristisoppaan. Blabbermouth uutisoi Downingin tiedotteesta, jossa mies purkaa tuohtumustaan muun muassa siitä, ettei häntä pyydetty paikkaamaan Tiptonia tulevalla kiertueella.

”Minun on surukseni todettava, että olen järkyttynyt ja hämmentynyt siitä, ettei minuun otettu yhteyttä, josko olisin halunnut astua alkuperäiseen rooliini Judas Priestin kitaristiksi. Ei ole tärkeää, olisinko suostunut vai en, mutta tällaisen tilanteen mahdollisuus ei koskaan juolahtanut mieleeni kun erosin – vaikka minäkin olen edelleen virallisesti ja lain mukaan Judas Priestin jäsen”, Downing kirjoittaa.

”Joka tapauksessa tiedän nyt selvemmin kuin koskaan, että tein oikein, kun lähdin yhtyeestä silloin kun lähdin. Näyttää siltä, että useampi kuin yksi jäsen ei arvosta bändin ja sen valtavan perinnön eteen käyttämääni aikaa. Toivon fanien takia vilpittömästi, ettei sivuuttamispäätökseni johtunut rahasta.”

Downing kehuu viestissään Andy Sneapia ja toivoo, että yleisö lähtee joka tapauksessa bändin keikoille. Katkera maku tekstistä kuitenkin jää, mikä on varsin surullista tällaisen instituution yhteydessä.

Hyvinkään Rockfestissä sitten näkee, millaisessa kunnossa se Priest nykymallissaan on. Orkesteri esiintyy tapahtumassa 7. kesäkuuta.
Linkki Blappermouthin uutiseen löytyy tästä
Teutates
Viestit: 298
Liittynyt: 08 Syys 2003, 13:04

27 Helmi 2018, 14:22

Kuulostaa pahalta. Ian ja Rob jäljellä. Onneksi tuli nähtyä legendaarinen Downing/Tipton kaksikko aikoinaan. Kyllähän tuohon KK:n olisi pitänyt tulla. Ei tämä ole enää Priest. Tuo kaksikko on kuitenkin tässä bändissä hyvinkin olennainen osa.
Jussi
Viestit: 9390
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

27 Helmi 2018, 14:23

Aika mälsä homma; Halfordiin tämä totta kai viittaa mutta kuka toinen?
KK kirjoitti:"I have to state with great sadness also that I am shocked and stunned that I wasn't approached to step into my original role as guitarist for JUDAS PRIEST. Whether I could have stepped back into the band or not, the potential for this situation arising never entered my head when I departed — although I too am officially and legally still a member of JUDAS PRIEST. However, I know now more clearly than ever that I did the right thing by leaving the band when I did — as it seems that my time spent in the band, and my value in terms of crafting its huge legacy, was and is unappreciated by more than one member. I sincerely hope, for the fans' sake, that the decision not to approach me was not a financial one.
Kai se on tulkittava niin, Ettei Tiptonkaan halua Downingia takaisin kun Ian Hillhän on maailman lupsakoin mies :?
Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

27 Helmi 2018, 15:19

Hm. Ikävää luettavaa...

Tiptonhan pyysi Sneapia tuuraamaan. Yhdessä biisit tehtiin ja homma toimi, kaippa siinä perustetta toiveelleen.
Evilhammer
Viestit: 290
Liittynyt: 20 Syys 2012, 10:52

27 Helmi 2018, 19:03

Wanhana Sabbat fanina en laita yhtään pahitteeksi että Andy Sneap soittaa kiertueella.
Jussi
Viestit: 9390
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

27 Helmi 2018, 19:10

Evilhammer kirjoitti:Wanhana Sabbat fanina en laita yhtään pahitteeksi että Andy Sneap soittaa kiertueella.
Enpä minäkään, kun tilanne on mikä on. Sanottiinko muuten jossain Sneapin soittaneen jo Firepower-levyllä vai miten työt jaettiin?

Tosifanithan voivat jäädä kotiin soolotuotannon pariin keikoilta, kuuntelemaan esimerkiksi tätä Glennin upeaa oodia ehdalle jynkylle :P

[youtube]-2PVQhPRpGw[/youtube]
Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

27 Helmi 2018, 20:41

Omalaatuinen levy tuo Tiptonin ensimmäinen, tuotahan piti joskus 15 vuotta sitten metsästää aika pitkäänkin ennen kuin lopulta löytyi. "Glenn Tipton...luonnollisesti G-kirjaimen takana!" sanoi Kråklundin kauppias.

Upein biisi tuolla levyllä on kuitenkin valtava Himalaya...yksi keskeisimmistä hetkistä nyt jo 125 biisiä käsittävässä itämaisten tunnelmien kokoelmassanikin...

[youtube]IJhlGkWDXj4[/youtube]
Teutates
Viestit: 298
Liittynyt: 08 Syys 2003, 13:04

28 Helmi 2018, 07:40

Jussi kirjoitti:
Evilhammer kirjoitti:Wanhana Sabbat fanina en laita yhtään pahitteeksi että Andy Sneap soittaa kiertueella.
Enpä minäkään, kun tilanne on mikä on. Sanottiinko muuten jossain Sneapin soittaneen jo Firepower-levyllä vai miten työt jaettiin?

Tosifanithan voivat jäädä kotiin soolotuotannon pariin keikoilta, kuuntelemaan esimerkiksi tätä Glennin upeaa oodia ehdalle jynkylle :P

[youtube]-2PVQhPRpGw[/youtube]
Miten Tiptonin soolotuotanto tähän kuuluu? Sneap on tusinakitaristi ja Faulkner KK-tuuraaja ja Priestin kantava voima on aina ollut Tipton/Downing parivaljakko ja sen omintakeinen tyyli. Siihen vielä Halfordin ääni niin olemme Priestin soundin ytimessä. Nyt kun suuri osa tuosta on poissa niin eihän tämä ole kuin korkeintaan Halfordin sooloproggis joka soittaa Priest-covereita.
Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

28 Helmi 2018, 09:20

Raskaita aikoja kun nämä vanhat suuret bändit katoavat tai alkavat katoamaan silmien edessä. Dio, Motörhead, Black Sabbath, AC/DC, Judas Priest...vanhat herrat Blackmore ja Santana...pian varmaan Saxon ja Iron Maiden...ja kauanko se Ozzy-setä mahtaa jatkaa? Onneksi on ehditty nähdä muutamaan kertaan niin ei jää niin iso surumieli.
Kilgore Trout
Viestit: 62
Liittynyt: 10 Touko 2004, 23:14
Paikkakunta: Kangasala

28 Helmi 2018, 11:11

Sabbathman kirjoitti:Raskaita aikoja kun nämä vanhat suuret bändit katoavat tai alkavat katoamaan silmien edessä. Dio, Motörhead, Black Sabbath, AC/DC, Judas Priest...vanhat herrat Blackmore ja Santana...pian varmaan Saxon ja Iron Maiden...ja kauanko se Ozzy-setä mahtaa jatkaa? Onneksi on ehditty nähdä muutamaan kertaan niin ei jää niin iso surumieli.
Iron Maidenin kohdalla ainakin vaikea uskoa mihinkään miehistökikkailuihin. Eiköhän tuolla porukalla mennä niin kauan kuin homma on kiinnostavaa ja kunto kestää. Nicko McBrain täyttää kesäkuun alussa 66 vuotta ja Brucella viimeisenä menee 60 rikki tänä vuonna. Nicko ainakin on lopettanut juopottelun kokonaan, mutta jos nivelet on paskana, niin ei niitä täysraittius korjaa. Ja aina pitää muistaa mr. Smallwood, joka on 68-vuotias, mutta se mies tuskin haikailee eläkkeelle.
Jussi
Viestit: 9390
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

28 Helmi 2018, 12:35

Teutates kirjoitti:Miten Tiptonin soolotuotanto tähän kuuluu? Sneap on tusinakitaristi ja Faulkner KK-tuuraaja ja Priestin kantava voima on aina ollut Tipton/Downing parivaljakko ja sen omintakeinen tyyli. Siihen vielä Halfordin ääni niin olemme Priestin soundin ytimessä. Nyt kun suuri osa tuosta on poissa niin eihän tämä ole kuin korkeintaan Halfordin sooloproggis joka soittaa Priest-covereita.
Mikäs siinä, tänne nekin kelpaa kun ovat myös aiemmin kulkeneet :)

[youtube]p1n8KQkjLfU[/youtube]
mape
Site Admin
Viestit: 2762
Liittynyt: 22 Elo 2002, 21:39
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

08 Maalis 2018, 16:01

Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

09 Maalis 2018, 16:00

Iloa ja surua tästä uudesta levystä. Iloa kun vieläkin saatiin yksi studiolevy (toivottavasti CD ehti postiluukkuun täksi päiväksi, vinyyli tulee ensi viikolla), surua kun se on nyt sitten todennäköisimmin viimeinen.

Harmittaa vietävästi kun Tipton joutui jäämään pois rundilta, silti haluan nähdä Priestin vielä kerran vaikka vanhemmistosta on mukana enää Halford ja Hill.

Priestin osalta livehistoria jää nyt kuitenkin tuohon Hyvinkään kentällä koettavaan keikkaan, joka on kaiken kaikkiaan kuudes Priestin keikka omalla kohdallani. En jaksa uskoa että jatkavat tällä kokoonpanolla enää tätä kiertuetta pidemmälle enkä muutenkaan haluaisi nähdä näin vähiin käynyttä kokoonpanoa enää toistamiseen. Kyllä se on nyt tässä.

Halfordin soolokeikka toki kiinnostaisi jossain jäähallissa, jos hän vielä sellaiselle rundille lähtee.
Munamankeli
Viestit: 1141
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

09 Maalis 2018, 17:33

Olipa hyvin tehty arvio ja naseva katsaus yhtyeen historiaan. Kerronnallisesti sujuvaa ja teknisesti lähes moitteetonta tekstiä. Olen eri mieltä ainoastaan:
"Metallimaailmaa vuonna 1986, ja osin yhä, järkyttänyt Turbo oli toki kaupallinen menestys, mutta jotain syntikkapohjaiseen pop-heviin pohjautuvalta albumilta kuitenkin puuttui. Musiikillisesti bändi palasi ruotuun vuoden 1990 Painkillerillä, joka on kokonaisuutena yksi bändin vahvimmista."

Ei Turbo ilmestyessään niin pahoja viboja aiheuttanut tai ketään suuremmin järkyttänyt. Levystä puhutaan nykyään enemmän kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta todennäköisesti meitä silloisia teinejä järkytti enemmän Rob Halfordin... hmm... kuohkea hiustyyli. Tuohon aikaan muovinen ja juustoinen synasoundi alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Se oli osa ajankuvaa, eikä bändiä tuomittu pienen synakikkailun takia. Tosin jotkut bändit panivat kansilipareseen huomautuksen "No synthesizers were used on this album". Taisi olla Queen joka aloitti tämän. Lopulta hekin käyttivät niitä, ja todella paljon nimenomaan vuonna 1986 julkaistulla A Kind of Magic -albumilla.

Jopa Iron Maiden käytti syntikoita vuoden 1986 Somewhere in Time -levyllä, tosin vain lisämausteena. Sen sijaan esimerkiksi Alice Cooper tunki koko Constrictor-levyn niin täyteen koskettimia, että Kane Roberts luultavasti soitti soolonsa studion parkkipaikalla.

Ram It Down sen sijaan oli selkeä pettymys. Itse asiassa levy on niin huono tai valju, että se usein unohtuu aikajanalla Turbo - Painkiller. Ja siitä puheen ollen, jälkimmäinen on eittämättä Judas Priestin parhaita levyjä, mihin suurimpia yksittäisiä syitä lienee Scott Travis tanakka kannutus. Äijä olisi vahvistus mihin tahansa bändiin, mutta verrattuna laiskasti läpsytelleeseen Dave Hollandiin kontrasti on erityisen suuri.

Toki Travis saattoi olla enemmän syyn seuraus. Vuosikymmenen vaihtuessa kasarisoundia päivtettiin rankemmaksi, koska Metallica ja etenkin Pantera antoivat suuntaviivat. Myös Judas Priest hyppäsi tähän vankkuriin. Siinä kyydissä Dave Holland ei olisi enää pärjännyt.

Jaaha, jaarittelu sikseen ja sopivan hetken tullen uusi JP soimaan.
-AsmodeuS-
Viestit: 41
Liittynyt: 04 Heinä 2015, 17:23

09 Maalis 2018, 20:20

Sabbathman kirjoitti:Iloa ja surua tästä uudesta levystä. Iloa kun vieläkin saatiin yksi studiolevy (toivottavasti CD ehti postiluukkuun täksi päiväksi, vinyyli tulee ensi viikolla), surua kun se on nyt sitten todennäköisimmin viimeinen.

Harmittaa vietävästi kun Tipton joutui jäämään pois rundilta, silti haluan nähdä Priestin vielä kerran vaikka vanhemmistosta on mukana enää Halford ja Hill.

Priestin osalta livehistoria jää nyt kuitenkin tuohon Hyvinkään kentällä koettavaan keikkaan, joka on kaiken kaikkiaan kuudes Priestin keikka omalla kohdallani. En jaksa uskoa että jatkavat tällä kokoonpanolla enää tätä kiertuetta pidemmälle enkä muutenkaan haluaisi nähdä näin vähiin käynyttä kokoonpanoa enää toistamiseen. Kyllä se on nyt tässä.

Halfordin soolokeikka toki kiinnostaisi jossain jäähallissa, jos hän vielä sellaiselle rundille lähtee.
Mistä tilasit?? Meinaan viime perjantaina äxästä tilasin lp/cd:n ja maanantaina hain postista!!! Yllätyin iloisesti ja hyvä levy!
ovassa-8
Viestit: 208
Liittynyt: 06 Tammi 2003, 21:42
Paikkakunta: Hyvinkää Rock City

09 Maalis 2018, 21:23

Huh, huh, miten upean levyn miehet saivat aikaiseksi. Biisistä toiseen hienoja tunnelmavaihteluita, ilkeitä riffejä, mainioita sovituksia ja Halford on suorastaan liekeissä. Äänessä ei luonnollisesti enää kuulla niitä korkeimpia rekistereitä, mutta tunnepuolella skaala on edelleen ilmiömäinen. Tuotannossa on nyt onnistuttu, tasapainoinen, ja nyt on saatu se Judasin oikea täyteläinen, murea, armoton, mutta samalla niin syviäkin aineksia omaava saundi pitkästä aikaa esille. Neljätoista kappaletta on paljon, mutta onneksi biisien pituudet ovat asiallisia, eikä "Harris-tautia" pääse tulemaan juurikaan levyn aikana. Rising From The Ruins on mielestäni yksi levyn upeimpia teoksia, siellä jossain laulun takana menee jopa Victim Of Changesin väliosasta tuttu riffikin, mikä tässä toimii loistavasti. Hieno, Sabbath-tyyppinen Children Of The Sun on kuin Iommin Raamatusta, sen voisi kuvitella Dion laulavan helposti. Niin monta tulevaa klassikkoa levy sisältää, että aivan hengästyy kun ajattelee, miten tällaista vielä pystyvät 70-vuotiaat veteraanit tekemään näinä musiikin vaikeina aikoina, kun lähes jokainen uusien bändien albumi vain toistaa itseään, ja veteraanienkin kynä on tylsistynyt aikoja sitten. Mutta Judas pitää heavyn toivoa yllä, ja vuoden levyn tittelin voisi jo antaa tulivoimaisille ikoneille.
Sabbathman
Viestit: 4701
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

09 Maalis 2018, 23:55

Firepower vaikuttaa olevan mahtavinta Priestiä sitten Painkillerin. Valtava levy ja "VITTU MIKÄ SOUNDI!!!"

4 vuotta sitten luulin että Priest paketoi jo uransa Redeemer Of Souls -levyn kaiken kattavalla voimannäytöllä, mutta nyt tämä Firepower tuntuu olevan vieläkin kovempi kokonaisuus. Ei voi kuin hattua nostaa.

Kuten Priest aina on tehnytkin, jokaisessa biisissä on jälleen sitä jotain joka saa kuuntelemaan tätä uudelleen ja uudelleen. Todellakaan meininkinä ei ole vain että "tehdään taas levy ja rundataan" vaan kyseessä on uusi omanlaisensa merkkipaalu bändin metallisessa historiassa. Yhtäkään filleriä ei ole päästetty levylle.

Rankkoja päällekäyviä riffejä, tasokkaita sooloja, rumputulta on riittämiin, todella kiehtovia sanoituksia...ja kaiken tykityksen päälle Rob laulaa ihan mielipuolisen rautaisesti! Vanha ylipappimme on ikääntynyt arvokkaasti, ääntä riittää edelleen isolla skaalalla, tunnetta ja dramatiikkaa sitäkin enemmän.

Uskonpa että tämä levy tulee jyräämään kaiken mitä tämän jälkeen tuleekaan - miten mikään muu bändi pystyisi enää päihittämään tätä? Ei muilla riitä paukut, ei sitten millään. Kovia levyjä tulee varmasti tulevaisuudessakin eri bändeiltä, mutta tuskin mitään näin kovaa.

Vuonna 2018 metallimaailmaa hallitsee edelleen Judas Priest.
Jussi
Viestit: 9390
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

10 Maalis 2018, 13:18

Mitähän tästä parin kuuntelun jälkeen sanoisi. Hankala arvioitava ainakin, jokin 8+ tai 8½ tasaisen pätevällä biisimateriaalilla ja pitkästä aikaa toteutetulla huipputuotannolla. Mutta olipa tylsää että että ennakkojulkaistuissa viidessä biisissä oli neljä ensimmäistä mukana. Tietysti oma vika että ne kuunteli; en olisi kyllä tsekannut niitä kaikkia jos olisin tiennyt että vasta 5. Necromancer (levyn filleri vielä, Lone Wolfin kanssa) oli ensikuuntelulla ensimmäinen ennakkoon tuntematon kappale. Ehdottomasti olisi ollut parempi tehdä 11 varsinaisen kappaleen albumi ja heivata nuo kaksi!

No Surrender, Flame Thrower, Never The Heroes, Rising From Ruins (mitkä soolot!) & Sea Of Red ovat top-5. Mutta niissäkään ei ole niin huippuja yksittäisiä hetkiä kuin 14 v. sitten (jos paluun jälkeisistä jotain levyä vertaa) AOR:illa oli Judas Rising, Angel & Worth Fighting For. Tämä on aika lailla täynnä demonizeria ja wheelsoffireä, mutta kuten sanotttua, todella tasavahvaa jälkeä siltikin, kun eivät nimibiisi, Evil Never Dies tai Children Of The Sun ole todellakaan kaukana tuosta kärjestä. Edellistä kahta parempi levy!
Munamankeli kirjoitti:Ram It Down sen sijaan oli selkeä pettymys. Itse asiassa levy on niin huono tai valju, että se usein unohtuu aikajanalla Turbo - Painkiller.
Hetkensä silläkin, kuten Hard As Iron, Blood Red Skies, nimibiisi, Heavy Metal ja I'm a Rocker todistavat! Poisjätetyt Thunder Road ja Fire Burns below (tosin toinen synarummuilla fiilistelevä 7 min eepos olisi ehkä ollut liikaa, kuten varmaan ajattelivat valitessaan iskevämmän) olisivat voineet tehdä RID:ista ihan toisenlaisen niiden karseimpien tilalla :?
Jack Steel
Viestit: 120
Liittynyt: 07 Kesä 2007, 16:01
Paikkakunta: Suomi

10 Maalis 2018, 18:38

ovassa-8 kirjoitti:Huh, huh, miten upean levyn miehet saivat aikaiseksi. Biisistä toiseen hienoja tunnelmavaihteluita, ilkeitä riffejä, mainioita sovituksia ja Halford on suorastaan liekeissä. Äänessä ei luonnollisesti enää kuulla niitä korkeimpia rekistereitä, mutta tunnepuolella skaala on edelleen ilmiömäinen. Tuotannossa on nyt onnistuttu, tasapainoinen, ja nyt on saatu se Judasin oikea täyteläinen, murea, armoton, mutta samalla niin syviäkin aineksia omaava saundi pitkästä aikaa esille. Neljätoista kappaletta on paljon, mutta onneksi biisien pituudet ovat asiallisia, eikä "Harris-tautia" pääse tulemaan juurikaan levyn aikana. Rising From The Ruins on mielestäni yksi levyn upeimpia teoksia, siellä jossain laulun takana menee jopa Victim Of Changesin väliosasta tuttu riffikin, mikä tässä toimii loistavasti. Hieno, Sabbath-tyyppinen Children Of The Sun on kuin Iommin Raamatusta, sen voisi kuvitella Dion laulavan helposti. Niin monta tulevaa klassikkoa levy sisältää, että aivan hengästyy kun ajattelee, miten tällaista vielä pystyvät 70-vuotiaat veteraanit tekemään näinä musiikin vaikeina aikoina, kun lähes jokainen uusien bändien albumi vain toistaa itseään, ja veteraanienkin kynä on tylsistynyt aikoja sitten. Mutta Judas pitää heavyn toivoa yllä, ja vuoden levyn tittelin voisi jo antaa tulivoimaisille ikoneille.
Tämä on aika lähellä sitä, mitä mieltä itse olen levystä. Rising from the ruins on levyn paras biisi. Todella upea kappale! Täytyy tunnustaa, että edellinen Priestin levy, minkä olen ostanut, on Painkiller. Ja sen ostin ilmestyessään vuonna 1990. Ei oikein napannut ne Ripperin kanssa tehdyt levyt ja Halfordin comebackkialbumit. Nyt kun kuunteli noita näytteitä youtubesta, niin pakkohan tämä oli hankkia heti ilmestymispäivänä. Jos tämä on Tiptonin joutsenlaulu, niin se päättyy laadukkaasti, totta vie.
Vastaa Viestiin