[Kirjat] Imperiumin kirjakerho

Tietokone- ja konsolipelit, elokuvat, tv-sarjat ja kirjat
Vastaa Viestiin
cfe
Viestit: 2243
Liittynyt: 03 Syys 2002, 16:00
Paikkakunta: tre
Viesti:

06 Syys 2009, 12:14

Dystopia/apocalyptic osastoa edustaa varsin mallikkaasti myös Jeff Longin Vuosi Nolla jota voi suositella. Ja tietty klassikko eli Stephen Kingin Tukikohta jota tehdään parhaillaan sarjakuvana myöskin.


teurastettu karitsa
Viestit: 32
Liittynyt: 09 Maalis 2009, 18:13
Viesti:

07 Syys 2009, 19:42

^Vuosi Nolla on kyllä todella hyvä! Kommenttia Robert Shean Illuminatus! -trilogiasta?
Shea met Wilson in the late 1960s when they worked on Playboy magazine. They decided to collaborate on a novel. It would combine sex, drugs, religious cults and conspiracies, as well as anarchy. Their philosophical and political differences merely served to enrich their efforts. Objectivity was jettisoned, as indeed was subjectivity: no single point of view or version of reality was privileged: Illuminatus! was the three-volume consequence.
J.P. Drinkmore
Viestit: 312
Liittynyt: 20 Loka 2005, 12:36
Paikkakunta: kuopio

07 Syys 2009, 21:01

teurastettu karitsa kirjoitti:^Vuosi Nolla on kyllä todella hyvä! Kommenttia Robert Shean Illuminatus! -trilogiasta?
Mahtavaa settiä toi Illuminatus! Umberto Econ Foucaultin heiluri sekopäisemmällä otteella! Kohtuu paranoidi olo oli ton sarjan jälkeen muutaman päivän,heh. Suosittelen ehottomasti!
herr nabel
Viestit: 662
Liittynyt: 17 Joulu 2002, 11:12
Paikkakunta: 1K

10 Syys 2009, 13:12

Kirjastosta irtosi ilmaiseksi hyvä läjä elämänkertoja pimeisiin syysiltoihin:

Riitta Uosukainen - Liehuva Liekinvarsi
Timo Koivusalo - Koomikon Kyyneleet
Pertti Ylermi Lindgren - Kreivi: Tasavallan Casanova.

Nää kelpaa hyvin myös joululahjoiksi.
CapsLock

10 Syys 2009, 20:20

Aika mielenkiitoinen kustantamo:
www.bazillionpoints.com
tulossa mm.:
- ONLY DEATH IS REAL: An Illustrated History of Hellhammer and Early Celtic Frost, by Tom Gabriel Fischer with Martin Eric Ain
- Slayer mag historikki etc.
CapsLock

10 Syys 2009, 22:09

Nii joo sinnehän tämä kai kuulus, jos ei oo joku jo maininnu siellä....
Serpent
Imperiumi Crew
Viestit: 1609
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

10 Syys 2009, 23:21

CapsLock kirjoitti:
Nii joo sinnehän tämä kai kuulus, jos ei oo joku jo maininnu siellä....
Yhdistetty.

-mod/S-
Graveheart
Viestit: 83
Liittynyt: 16 Syys 2002, 16:50
Viesti:

20 Syys 2009, 18:05

teurastettu karitsa kirjoitti:^Vuosi Nolla on kyllä todella hyvä! Kommenttia Robert Shean Illuminatus! -trilogiasta?
Shea met Wilson in the late 1960s when they worked on Playboy magazine. They decided to collaborate on a novel. It would combine sex, drugs, religious cults and conspiracies, as well as anarchy. Their philosophical and political differences merely served to enrich their efforts. Objectivity was jettisoned, as indeed was subjectivity: no single point of view or version of reality was privileged: Illuminatus! was the three-volume consequence.
Suosittelen, mikäli pieni kaoottisuus ei häiritse ja keskittymiskyky säilyy epämääräisemmissäkin kohdissa. Jos englanti taipuu niin kannattaa lukea ihan alkuperäiskielellä, koska suomennoksesta ei välttämättä kaikki piilomerkitykset ym. aukene. Mahdotonta tuota tosin olisikaan täydellisesti suomentaa, joten ihan hyvin on siinä mielessä onnistuttu. Loistava kirja joka tapauksessa. Tarjoaa sekä lennokasta tarinaa, että esoteerisempaa ulottuvuutta mikäli se puoli kiinnostaa, ja mitä enemmän tuota puolta entuudestaan tuntee sitä enemmän myös kirjasta saa irti. Tämän ei kuitenkaan ole tarkoitus pelästyttää muita lukijoita pois. Jos yleinen sekoilu, salaliitot, okkultismi, tai suunnilleen mitkä tahansa hämäryydet kiinnostaa niin kannattaa lukea 8)

On muuten suurta vääryyttä puhua "Robert Shean Illuminatus! -trilogiasta", kun Robert Anton Wilson on ihan yhtä lailla ollut kirjaa tekemässä. Tämä näin R.A. Wilson-fanipojan huomautuksena :)

Likelta olisi ihan hyvään tarjoushintaan koko trilogia saatavilla:

http://www.like.fi/kirja.php?detail_id= ... ryhma2=hak
Lauri Perkele

20 Syys 2009, 21:33

Kävin nappaamassa Liken Rosebudista trilogian. Sinänsä takakannen vertaus Foucaultin heiluriin on osuva, mutta vertaus ei tee oikeutta Econ dramaturgiantaidoille. Kaoottisuus ei häiritse, mutta jännite on ainakin ensimmäisessä osassa turhankin löysä. Satiiri ei hersy tarpeeksi, ja hahmojen päämäärät tuntuvat aika samantekeviltä.

Laimeaa sanoa, mutta toistaiseksi ihan ok. Mutta tutkitaan koko sarja ennen kuin hutkitaan.
Filthy

11 Marras 2009, 09:19

Lauri Perkele kirjoitti:Kävin nappaamassa Liken Rosebudista trilogian. Sinänsä takakannen vertaus Foucaultin heiluriin on osuva, mutta vertaus ei tee oikeutta Econ dramaturgiantaidoille. Kaoottisuus ei häiritse, mutta jännite on ainakin ensimmäisessä osassa turhankin löysä. Satiiri ei hersy tarpeeksi, ja hahmojen päämäärät tuntuvat aika samantekeviltä.

Laimeaa sanoa, mutta toistaiseksi ihan ok. Mutta tutkitaan koko sarja ennen kuin hutkitaan.
Ostitko sen paketin missä on kaikki trilogian osat yhdessä? Onko se yksi paketti, vai tuleeko siinä kaikki kolme kirjaa erikseen?
Malevolent
Viestit: 637
Liittynyt: 21 Joulu 2005, 11:10
Paikkakunta: ChurchMoor

16 Joulu 2009, 10:06

shinara666 kirjoitti:Tähän hätään voi suositella viikinkiseikkailua Harry Harrisonin kynästä.

Hammer and the Cross
1. The Hammer and the Cross (1993)
2. One King's Way (1994)
3. King and Emperor (1996, yhdessä John Holmin kanssa = Tom Shippey)

Suosittelen lämpimästi. :)
Kiitos tästä suosituksesta, osui ja upposi. Tuon ykkösosan lainasin kirjastosta ja se tempaisi heti mukaansa. Tullut melkein kokonaan jo ahmittua, pitäisi etsiä seuraavatkin osat joululukemisiksi.
cfe
Viestit: 2243
Liittynyt: 03 Syys 2002, 16:00
Paikkakunta: tre
Viesti:

16 Joulu 2009, 10:15

Cormac McCarthy - Tie

Ehkä synkein kirja mitä on tullut koskaan vastaan! Ehdoton suosittelu kaikille dystopian ja sivilisaation tuhoutumisen jälkeisen maailman faneille. Elokuvakin tulossa Suomeen jouluna. Viggo Mortensen pääosassa.

WSOY:n esittely kirjasta

Elitistin arvio elokuvasta

Elokuvan traileri
MartyrForNone
Viestit: 595
Liittynyt: 23 Elo 2002, 10:03
Paikkakunta: Espoo desolation
Viesti:

16 Joulu 2009, 21:54

cfe kirjoitti:Cormac McCarthy - Tie

Ehkä synkein kirja mitä on tullut koskaan vastaan! Ehdoton suosittelu kaikille dystopian ja sivilisaation tuhoutumisen jälkeisen maailman faneille. Elokuvakin tulossa Suomeen jouluna. Viggo Mortensen pääosassa.

WSOY:n esittely kirjasta

Elitistin arvio elokuvasta

Elokuvan traileri
Leffa oli Nightvisions-festareilla näkemistäni reippaasti paras kyllä, kannattaa käydä katsomassa ehdottomasti!
TheFourthHorseman
Viestit: 643
Liittynyt: 04 Tammi 2003, 14:11
Paikkakunta: Turku

17 Joulu 2009, 14:15

Ei itselle The Road ollut mitenkään mullistava kirja. Hyvä toki, mutta yksittäiset kohdat joissa ajatteli "onpa loistava kirja" laski helposti yhden käden sormilla. Helppo lukea tosin ja hyvin jaksoi/kiinnosti, siitä plussaa. Kokonaisuutena matka taas oli turhan kaukainen. Loppu oli joka tapauksessa hyvä, olisi ollut monta tapaa munata koko kirja vesittämällä lopetus. Leffa kiinnostaa suht paljon, kun en oikein jaksa uskoa että olisi yhtä hyvä kuin lähdeteos, sen verran omalaatuista tekstiä.

Tuosta aiemmin mainitusta Bazillion Pointsista tuli muuten tilattua Hellbent for Cooking.
luonnonoikku

22 Joulu 2009, 18:45

Yleensä en välitä niin rikoskirjallisuudesta, mutta Josh Bazellin sairaalamaailmaan perustuva Niittaa noutaja oli piristävä poikkeus. Teho-osaston ja Sopranosin sekainen juoni oli sopivan tuore, naseva teksti mukaansatempaava ja erityisesti lääketieteelliset sivuhuomautukset toivat kirjaan sopivan lisäsilauksen.

Joku aika tuli myös lukaistu Nick Caven Bunny Monroen kuolema. Hyvä kirja, joka olii huomattavasti helpompi ja viihdyttävämpi lukukokemus kuin Caven turhan raskaussoutuinen ja paatoksellinen Kun aasitamma näki herran enkelin.

Atte Oksasen Äärimmäistä kulttuuria on myös havaittu kepeäksi, mutta kohtuullisen kiinnostavaksi tietopläjäykseksi.

Parhaillaan kesken ovat Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli ja Kjell Westön Älä käy yöhön yksin.
Entropia
Viestit: 432
Liittynyt: 06 Helmi 2007, 20:17
Paikkakunta: Pääkaupunki
Viesti:

23 Joulu 2009, 15:19

Eiji Yoshikawa - Musashi
http://en.wikipedia.org/wiki/Musashi_%28novel%29

Yli tuhat sivuinen eepos saatu päätökseen. Ehkä yksi parhaista kirjoista joita olen ikinä lukenut, ja tulen lukemaan. Kamppailulajiharrastajana helppo samaistua, kirjan mietteet ja viisaudet aukeavat hyvin. Kirja antaa todella paljon pohdittavaa omasta elämästä, suhtaumisesta siihen ja miten/mitä siinä haluaa saavuttaa.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, ketkä haluavat joskus saavuttaa elämässään jotain. Vaikka kirjassa puhutaan miekan tiestä, minusta sen periaatteet on helppo soveltaa vaikka sitten kitaran soittoon.
cfe
Viestit: 2243
Liittynyt: 03 Syys 2002, 16:00
Paikkakunta: tre
Viesti:

23 Joulu 2009, 15:23

Seppo Hentilä - Jaettu Saksa, jaettu historia : kylmä historiasota 1945-1990

Jos kiinnostaa Saksan historiallinen painolasti niin suositeltavaa luettavaa.
mape
Site Admin
Viestit: 2775
Liittynyt: 22 Elo 2002, 21:39
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

10 Helmi 2010, 00:20

Entropia kirjoitti:Eiji Yoshikawa - Musashi
http://en.wikipedia.org/wiki/Musashi_%28novel%29

Yli tuhat sivuinen eepos saatu päätökseen. Ehkä yksi parhaista kirjoista joita olen ikinä lukenut, ja tulen lukemaan.
Takaan ja alleviivaan. Aiheesta muuten on tehty tuore levykin: Persefonen Shin-Ken. Jos saan suositella, lue seuraavaksi Robert Shean Shike.
Rehtori

10 Helmi 2010, 09:22

Entropia kirjoitti:Eiji Yoshikawa - Musashi
http://en.wikipedia.org/wiki/Musashi_%28novel%29

Yli tuhat sivuinen eepos saatu päätökseen. Ehkä yksi parhaista kirjoista joita olen ikinä lukenut, ja tulen lukemaan. Kamppailulajiharrastajana helppo samaistua, kirjan mietteet ja viisaudet aukeavat hyvin. Kirja antaa todella paljon pohdittavaa omasta elämästä, suhtaumisesta siihen ja miten/mitä siinä haluaa saavuttaa.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, ketkä haluavat joskus saavuttaa elämässään jotain. Vaikka kirjassa puhutaan miekan tiestä, minusta sen periaatteet on helppo soveltaa vaikka sitten kitaran soittoon.
Pari ekaa lausetta kiinnosti, mutta toi loppu sai kylmät väreet kulkemaan. Luen mielummin jotain Sarasvuota, alkuperäiskieli ja pienempi sivumäärä.
Billy Idol
Viestit: 132
Liittynyt: 02 Loka 2002, 09:45
Paikkakunta: Tamperestroika
Viesti:

05 Maalis 2010, 13:41

Nostetaan vaihteeksi tätäkin.

Vastikään tuli luettua István Örkényn mikronovelleista kansainvälisille markkinoille käännetty ja koostettu One Minute Stories. Englanniksi meni kun ei ollut parempaa saatavilla, joskus nähnyt saman myös suomeksi.

Sisältönä petritammismaisen nasevia kaunokirjallisia täsmäiskuja, joita sävyttää itäeurooppalainen lämmin (itse)ironia ja arkisuus. Ajoittain huikeita onnistumisia, kuten taiteilijan avaruusmatkasta ja sen jälkeisistä mandariininkuorista salaopettavaisesti kertova "Art and Experience". Melkein yhtä oivaltava mutta hersyvämpi on galluplomakkeen muotoinen "Public Opinion Survey", joka kysyy lukijalta mm. onko tämän filosofinen suuntautuneisuus marxismi vai alkoholismi (muitakin vaihtoehtoja annetaan).

Kerronta on realistisen niukkaa mutta petollista. Kun tilanne käy kovin maukkaaksi liuetaan herkeästi maagisen realismin ja absurdismin rekisteriin: Einstein ei saa ravintolalaskua millään oikein, Hitler on kovasti tyytyväinen käsiala-analyysinsä lempeään lopputulokseen. Tekstin muoto heittelee samaa tahtia, eteen tulee kaikkea runoista pseudouutisiin ja totisempiin novelliyritelmiin.

Elämänmyönteistä ja -makuista kertomaa, joka on kuin tehty lukutauottajaksi kaikelle pikkuhääräämiselle. Daniil Harmsin ja muiden vähän vinojen venäläisten ironikkojen ystävät varmasti pitäisivät, ehkä myös yleisemminkin lyhytproosan tavaajat.
Billy Idol
Viestit: 132
Liittynyt: 02 Loka 2002, 09:45
Paikkakunta: Tamperestroika
Viesti:

02 Huhti 2010, 13:20

Tuli nyt vahingossa vähän leipääntyneen makuinen esittelyteksti, mutta tässä pääsiäisviikon iltoina luin Zadie Smithin tuoreehkon esseeteoksen Changing My Mind. Occasional Essays, joka oli juuri niin loistava kuin yhdeltä mielikirjoittajalta halusi odottaa.

Esseekokoelmat ovat kaunokirjallisuuden haastavinta ja samalla palkitsevinta alaa. Ne eivät omaksu käytöskoodistoaan tiukan journalistisesta sääntökirjasta, vaan esittelevät tietonsa esteettisillä lisukkeilla, laajassa kaaressa. Esseet vaativat järkähtämätöntä tyylin ja rakenteen tajua. Ne ovat kokonaisuuksia joiden pitää repiä röyhkeästi mukaansa.

Englantilaisen kirjallisuuden 2000-luvun suuri nuori nainen Zadie Smith luuli ensin tekevänsä neljättä romaaniaan, sitten kirjoitusteoreettista opasta, mutta "huomasi" lopulta tehneensä tietämättään ensimmäisen esseekokoelmansa. Sen esseet ovat toimeksiannosta syntyneitä, nimensä mukaisesti hetkeen kytkeytyviä tekstejä, jotka vievät silti aavistuksen vähättelevää alaotsakettaan syvemmälle. Smith on säilyttänyt nuorekkaan tapansa kirjoittaa, mutta esseiden intressien kohteet kavaltavat, että kulttuurien kohtaamisesta romaaneissaan niin ravistelevasti kirjoittaneen naisen esteettisissä mieltymyksissä on mielenkiintoisen paljon vanhaa maailmaa, Suuren Taiteen Norsunluutorneja, joista Smith ei onneksi lähde matalaotsaisesti toistamaan Wikipedia-tason Suuria Latteita Totuuksia.

Kokonaisuuksien viipaloinnista aina pitänyt tekijä jakaa kokoelmansa viiteen ihmisen perustoimintoon: lukemiseen, olemiseen, näkemiseen, tuntemiseen ja muistamiseen. Ensimmäinen osa käsittää teoksen kirjallisen kovan ytimen. Forsterista, Eliotista, Nabokovista, Barthesista ja Kafkasta kertovat esseet osoittavat kirjoittajan konservatiivisen suhteen alansa suurmiehiin ja -naisiin. Smith lukee heitä ymmärtäväisesti myötäkarvaan, lainaa lähdetekstejä ahkerasti, mutta kykenee onneksi itsenäisiin juotoksiin. Etenkin anti-brodilainen Kafka-luenta ja Nabokovin ja Barthesin vastakkaisten taiteilija- ja tekstinäkemysten valottaminen ylittävät kirkkaasti oivalluksen rajat.

Maailmallinen toinen osa sisältää sekä teoksen kenties avartavimman esseen (Smith kertoo oman luovan prosessinsa käytänteistä) että turhimman tekstin (yksityiskohtainen matkareportaasi Liberian kaaoksesta). Vaikka vähän väärässä osastossa onkin, Obaman tuhatkaunoista, tilanteen ja seuran mukaan muuttuvaa kielenkäyttöä purkava "Speaking in Tongues" on arvostettavan tarkkakorvaista ja kärkevääkin jälkeä, kun ottaa huomioon, että luento annettiin alkujaan demokraattien ydinmaalla New Yorkin keskuskirjastossa.

Näkemiseen keskittyvä kolmas osa kertoo Smithin silmien viipyneen kirjallisen luomistauon aikana valkokankaalla. Vanhoista musikaaleista ja brittikomediasta jo varhaisteininä huumaantunut kirjailija kutsuukin elokuvaa taiteista nautinnollisimmaksi. Lähinnä korkealuokkaiseen amerikkalaiseen elokuvaan ja Hollywood-viihteeseen pureutuvat sanomalehtikritiikit ovat täynnä asiantuntevia analogioita, napakan irrottelevaa kieltä ja yllättävää tarvetta pukea hirvittävätkin elokuvat (Get Rich or Die Tryin', Date Movie) jollain lailla positiivisiksi tai koomisiksi katsomiskokemuksiksi. Osan päättää erinomainen, mustaa huumoria ja kulissien takaista triviaa viljelevä kymmenen anekdootin sikermä reportaasimatkasta Oscar-juhlille.

Kuten arvata saattaa, tuntemiseen pohjaava lohko on kirjan sentimentaalisin. Smith kirjoittaa koskettavasti isänsä sotamuistoista ja kuolemasta muttei pyyhi piiloon omaa kyseenalaista tarvettaan muokata isänsä elämäntarinasta sellainen, jolla on merkitystä tyttärelle itselleen. Kirjailijalta tietysti varsin luontainen teko.

Teos päättyy siihen mistä alkaakin, kirjailija-analyysiin. Huikea 43-sivuinen essee toissavuonna hirttäytyneestä "uuden amerikkalaisen romaanin" toivosta David Foster Wallacesta osoittaa, että Smith pystyy äärimmäisen huomiokykyiseen lähilukuun siinä missä helppolukuiseen, biografistisuuteen nojaavaan sanomalehtiesseistiikkaankin. Enpä tiedä, olenko koskaan lukenut parempaa muistotekstin ja tekstianalyysin ristisiitosta. Sanomatta selvää, että Smithin pakahduttavan koukuttavan tekstin jälkeen on ehdoton tarve tutustua myös Wallacen lyhyeen mutta sotkuiseen tuotantoon.

Changing My Mind osoittaa, että Smithin ilmaisu on fiktiivisen kirjoittamisen takalukittuessa paennut moneen "nopeampaan" tyylisuuntaan. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta kieltämättä teoksen useista esseistä läpi paineistuva kyynisyys romaanin representatiivisuuden ja mimeettisyyden ongelmia kohtaan herättää turkasia kysymyksiä jatkosta. Jotta pitääkö tässä odottaa uutta Finnegans Wakea vai lopettaa odottaminen kokonaan?

Smithin omaa Clooney-analyysia mukaillen: White Teeth (2000) aloitti kertojan lauseen loistavasti, The Autograph Manissa (2002) esiin työntyi pientä änkytystä, On Beautyssä (2005) puheen rytmi saatiin ruotuun löysähkön sisällön kustannuksella - mutta Changing My Mind (2009) on jo seuraavaa, syntaktisesti erinäköistä lausetta. Voiko se alkaa ennen kuin edellinen on päättynytkään?
Sakari

14 Heinä 2010, 20:55

Jens Lapidus: Rahalla saa.

Lapiduksen Stockholm noir-trilogiaa on verrattu James Ellroyn Los Angeles -sarjaan ja onhan näissä jotain yhteistä. Rosoista alamaailma-kuvausta mutta Lapiduksen SN-trilogia menee kyllä ihan omilla avuillaan.

Erittäin suositeltavaa kesälukemista rosoisista alamaailma-kuvauksista pitäville. Huomenna hakemaan Rosebudista jatkoa tälle herkulle.
Lauri Perkele

14 Heinä 2010, 21:40

Sakari kirjoitti:Jens Lapidus: Rahalla saa.

Lapiduksen Stockholm noir-trilogiaa on verrattu James Ellroyn Los Angeles -sarjaan ja onhan näissä jotain yhteistä. Rosoista alamaailma-kuvausta mutta Lapiduksen SN-trilogia menee kyllä ihan omilla avuillaan.

Erittäin suositeltavaa kesälukemista rosoisista alamaailma-kuvauksista pitäville. Huomenna hakemaan Rosebudista jatkoa tälle herkulle.
Lapidus on tällä hetkellä ainoa kiinnostava ruotsalainen dekkaristi.
Sakari

14 Heinä 2010, 21:59

Lauri Perkele kirjoitti:
Sakari kirjoitti:Jens Lapidus: Rahalla saa.

Lapiduksen Stockholm noir-trilogiaa on verrattu James Ellroyn Los Angeles -sarjaan ja onhan näissä jotain yhteistä. Rosoista alamaailma-kuvausta mutta Lapiduksen SN-trilogia menee kyllä ihan omilla avuillaan.

Erittäin suositeltavaa kesälukemista rosoisista alamaailma-kuvauksista pitäville. Huomenna hakemaan Rosebudista jatkoa tälle herkulle.
Lapidus on tällä hetkellä ainoa kiinnostava ruotsalainen dekkaristi.
Melko virkistävältähän tuota tosiaan tuntui lukea.
Vastaa Viestiin